Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Tekijänoikeus – ollako radikaali vai konservatiivi?

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 9.3.2011 17:09

Tekijänoikeuksista keskusteltaessa kiistan aiheita on myriadi. Tässä niistä yksi: kumpi saa enemmän pahaa aikaan, tekijänoikeusjärjestelmästä luopuminen vai siitä kynsin hampain kiinni pitäminen?

Saman asian voi ilmaista toisin sanoin. Ensinnäkin, miten sisällöntuotannon synnyttämä hyöty jaetaan oikeudenmukaisesti? Ja toiseksi, miten taataan kulttuuriarvojen eli yhteisen hyvän säilyminen ja edelleen kehittyminen?

Molemmat ovat vaarassa, ja molemmat myös menetetään, jos tekijänoikeuksista kiistelevät osapuolet kuristavat toisensa hengiltä.

Näihin kysymyksiin tunnustellaan vastauksia juuri ilmestyneessä kirjassa Piraatti vai kirjailija? (Avain).

Artikkelikokoelma toistaa pääosin jo moneen kertaan esitettyjä näkemyksiä, mielipiteitä, tulkintoja ja ennakkoluuloja. Kaikki tunnistavat yhteisen ongelman, mutta asia ei vaan etene. Tekijänoikeus on pulma, johon ei vaan tahdo löytyä yksioikoista, kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua.

Mutta on kirjassa paljon hyvääkin.

Teoksen toimittaja Juri Nummelin luo omassa artikkelissaan katsauksen tekijänoikeuden historiaan ja palauttaa näin mieliin, ettei tekijänoikeus lainsäädäntöineen ja sitä enemmän tai vähemmän luovasti soveltavine käytäntöineen ole ennenkään ollut yksioikoinen asia.

Yksi artikkeli pomppaa joukosta esiin. Suomen Lontoon instituutin johtaja ja tekijyydestä väitöskirjaa tekevä tutkija Raija Koli lähestyy aihetta raikkaasti, kliseitä mutta myös akateemisuutta vältellen. Tekstiin kannattaa tutustua, sillä se on helmi enimmäkseen paikoilleen juuttuneiden ilmausten keskellä.

Lainaan tähän Kolin päätössanat. Niiden mukaan ”me olemme tieteen ja teknologian vallankumouksellisia, mutta poliittisia ja institutionaalisia konservatiiveja. Koettakaamme siirtyä myös näiltä osin kolmannelle vuosituhannelle.”

Bravo!

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Pitäisi varmaan lukea, vaikka tekijänoikeuskeskustelu aiheuttaa nykyään lähinnä verenpaineen nousua ja turhautumista.

Tähän asti on tuntunut siltä, että kiistelevät osapuolet ovat kuluttajat ja isot yritykset, ja tekijät jäävät siihen väliin. Kukaan meitä lukuunottamatta ei tunnu muistavan, että tekijänoikeudet on tehty nimenomaan suojaamaan tekijän oikeuksia, ei suuryritysten. Jos isot yritykset haalivat niillä rahaa, sillä ei ole mitään tekemistä tekijöiden ahneuden kanssa, kuten netissä monasti toistellaan. Lisäksi ongelmana on että koko tekijänoikeuskeskustelu pyörii lähinnä musiikkibisneksen ympärillä.

Piraatti vai kirjailija?

Jo on jo otsikko. Disney on tainnut varastaa kaikki sadut mitä on ja saanut ne omiin oikeuksiin. Vähän kuin geenimanipuloitu vilja. Me omistamme tämän, eikä sillä ole mitään väliä, että saattaa olla 5000 vuotta vanha lajike.

Kirjaa lukematta, niin ajatusta ei voi määrätä tekijänoikeuden alle. Eikä lainausta. Eikä kollaasia. Täten ei muuten pitäisi alistaa kollaasi musiikkia.

Teollisuus on ahne, musiikki yleensä. On kumma kun kokaiini loppuu, niin alkaa ääretön ahneus ja lobbaus.

Tekijä itsekin kirjoitti: ”Kukaan meitä lukuunottamatta ei tunnu muistavan, että tekijänoikeudet on tehty nimenomaan suojaamaan tekijän oikeuksia, ei suuryritysten.”

Tämä on totta. Kuinka on esim. voitu hyväksyä laki joka suojaa ja kerää tekijänoikeusmaksuja säveltäjän kuoleman jälkeen 70 vuotta? Kuka tahansa hyötyilijä on, se on loppupeleissä joku joka ei ole koskaan tavannutkaan tekijää.

suomessa viiskymppiset sedät rahastaa heppoisille sisällöille yhteiskunnan tuet .

nyt on otettava rahat ja vaikka juosten kustava – seuraavalla hallituksella ei ole mitä jakaa .

ehkä sitten siirrytään poliitisesta ja institutionaalisesta konservatismista
vihdoinkin vapaille vesille .

nää tuensaajat kun ovat enempi uhreja kuin voittajia ; )

Näitä luetaan juuri nyt