Tarvitseeko Sofi Oksanen kustantajaa vai kustantaja Oksasta?

Sofi Oksasen lähtö WSOY:ltä herättää yhä keskustelua, eikä ihme. Ahneus kiinnostaa ja kaikki haluavat lausua siitä omat arvelunsa.

Vai oliko kyse jostakin muusta ja jos oli, mitä se muu voisi olla?

Helsingin Sanomat lisäsi hönkää kertomalla, että lisää irtisanomisia on odotettavissa. Lehden mukaan WSOY:ssä potkuja on luvassa noin 30 työntekijälle, joista kustannustoimittajia voi olla jopa kymmenen.

Tämänpäiväisessä uutisanalyysissaan lehti selitti irtisanomisia tutuin perustein: ”Väkeä vähennetään, koska WSOY:llä on samat ongelmat kuin muillakin kustantajilla: internet syö tietokirjojen myyntiä, sähkökirja uhkaa ja kirjanimikkeiden lisääntyminen pirstoo alaa yhä pahemmin.”

Lehti muistutti myös nykytekniikan mahdollistamasta uudesta tilanteesta. Kirjailija ei enää välttämättä tarvitse kustantajaa, vaan pystyy julkaisemaan teoksensa itse.

Kirjailija Anita Konkka viittaa blogissaan kollega Doris Lessingin kokemuksiin. Lessingin mukaan kustantajien silmissä me kirjailijat olemme ”pelkkää matkatavaraa, samanlaisia hyödykkeitä kuin kirjoittamamme kirjat”.

Lessingin piirtämä kuva ei ole mairitteleva:

”Kustantajista, parhaistakin, on hetkittäin ärsyttävää, suorastaan sietämätöntä, ettei omaisuutta, joka kirjailijassa tuottaa hyvää kirjallisuutta, voi hallita. Kaikki muu on hallittavissa. Mutta nämä itseensä niin tyytyväiset kirjailijat voi passittaa signeeraamaan kirjojaan ja antamaan ääliömäisiä haastatteluja. Niiden renkaiden läpi heidät voi panna hyppäämään ja kirjata sen sopimukseenkin. Usein kustantajat yrittävät päästä kirjailijoista kokonaan eroon. He kehittelevät hankkeita, joissa romaaneja laaditaan tietokoneeseen syötetyistä juonista jonkin tietyn kaavan mukaan. Mutta kumma kyllä näissä romaaneissa ei ole sitä elinvoimaa ja sähköä joka on kaiken kustantamisen ydin.”