Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Tarvitseeko Sofi Oksanen kustantajaa vai kustantaja Oksasta?

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 17.6.2010 12:31

Sofi Oksasen lähtö WSOY:ltä herättää yhä keskustelua, eikä ihme. Ahneus kiinnostaa ja kaikki haluavat lausua siitä omat arvelunsa.

Vai oliko kyse jostakin muusta ja jos oli, mitä se muu voisi olla?

Helsingin Sanomat lisäsi hönkää kertomalla, että lisää irtisanomisia on odotettavissa. Lehden mukaan WSOY:ssä potkuja on luvassa noin 30 työntekijälle, joista kustannustoimittajia voi olla jopa kymmenen.

Tämänpäiväisessä uutisanalyysissaan lehti selitti irtisanomisia tutuin perustein: ”Väkeä vähennetään, koska WSOY:llä on samat ongelmat kuin muillakin kustantajilla: internet syö tietokirjojen myyntiä, sähkökirja uhkaa ja kirjanimikkeiden lisääntyminen pirstoo alaa yhä pahemmin.”

Lehti muistutti myös nykytekniikan mahdollistamasta uudesta tilanteesta. Kirjailija ei enää välttämättä tarvitse kustantajaa, vaan pystyy julkaisemaan teoksensa itse.

Kirjailija Anita Konkka viittaa blogissaan kollega Doris Lessingin kokemuksiin. Lessingin mukaan kustantajien silmissä me kirjailijat olemme ”pelkkää matkatavaraa, samanlaisia hyödykkeitä kuin kirjoittamamme kirjat”.

Lessingin piirtämä kuva ei ole mairitteleva:

”Kustantajista, parhaistakin, on hetkittäin ärsyttävää, suorastaan sietämätöntä, ettei omaisuutta, joka kirjailijassa tuottaa hyvää kirjallisuutta, voi hallita. Kaikki muu on hallittavissa. Mutta nämä itseensä niin tyytyväiset kirjailijat voi passittaa signeeraamaan kirjojaan ja antamaan ääliömäisiä haastatteluja. Niiden renkaiden läpi heidät voi panna hyppäämään ja kirjata sen sopimukseenkin. Usein kustantajat yrittävät päästä kirjailijoista kokonaan eroon. He kehittelevät hankkeita, joissa romaaneja laaditaan tietokoneeseen syötetyistä juonista jonkin tietyn kaavan mukaan. Mutta kumma kyllä näissä romaaneissa ei ole sitä elinvoimaa ja sähköä joka on kaiken kustantamisen ydin.”

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Kirjailija tarvitsee kustantajaa kuten elokuva levittäjää: markkinointiin. – Elokuvan levittäjä tosin osallistuu tavallisesti myös rahallisella panoksella kotimaiseen elokuvaan.

Vaikka kirjoja voi painaa edullisesti ja elokuvia tehdä melkeimpä kotilaitteilla, ei yleisöä ole mahdollista saada ilman markkinointia. Omakustannekirjailijaa ei löydetä.

Sanovaa sorttia oleva naiskirjalija on saanut tarpeetonta huomiota. Kyllä Wäsooyssä osataan katsoa kelle annetaan kenkää ja kelle ei. Kirjalija on firman työmies ja sen pitää osata olla julkisuudessa panettelematta leivänisää. Näin se on muissakin työpaikoissa. Kirjalija ei johda painotaloa. Näin se on ja osaansa on tyytyminen.

Anna Baijarsin liipasinsormi näyttää olevan poikkeuksellisen herkkä. Tämä oli selkeä viesti koko firmalle, että joko tehdään asiat Baijarsin tyylillä tai tulee kenkää — koskee myös isoja staroja. Ainakin WSOY:n brändin hän on lyhyessä ajassa tahrinut jatkuvilla potkuillaan, mutta ehkäpä tällaiset radikaalit kipeät ratkaisut ovat sitten ainoa mahdollisuus kustannusalalla. Aika näyttää.

WSOY antoi kenkää / Tarvitseeko Sofi Oksanen kustantajaa vai kustantaja Oksasta?

Olisiko mahdollisesti niin että Sofi Oksanen antoi WSOY:lle kenkää?
Nyt Sofilla on paljon parempi neuotteluasema kuin aikaisemmin. Onnea.

”Kirjalija on firman työmies”

Ei ole. Kirjailijan ja kustantajan välillä ei ole työsopimusta vaan kustannussopimus. Kustannussopimus ei ole työsopimus, vaan kustannussopimuksella kirjoittaja myy kustantajalle käsikirjoituksensa julkaisuoikeuden.

”Ei ole. Kirjailijan ja kustantajan välillä ei ole työsopimusta vaan kustannussopimus. Kustannussopimus ei ole työsopimus, vaan kustannussopimuksella kirjoittaja myy kustantajalle käsikirjoituksensa julkaisuoikeuden.”

…ja yleensä liian halvalla.

WSOY:n kustannusjohdon tulisi erota välittömästi. Firman päämyyntiartikkelien tuottajan erottaminen vain siksi, että toimitusjohtajan/johtokunnan kasetti ei kestä (sinänsä kieltämättä kenties tarpeettoman provosoivaa) kritiikkiä on absurdilla tavalla typerää toimintaa, oman oksan sahaamista par excellence. Mistä korvaaja liikevaihtovajeelle, joka väkisinkin Oksasen jäljiltä syntyy? Kuka markkinoilla olevista kärkikirjailijoista tekee nti/rva Baijarsin kanssa diilin edes roimalla ylipalkkiolla? 140 000 myytyä kopiota Suomen markkinoilla yleensä taltuttaa pahimman uhman ammattimaisessa johtoportaassa. Ja ennen kaikkea maksaa johtokunnan palkat. Voi tätä naisjohtajuuden pehmeyttä ja keskustelevuutta!

Vaikka olisi menestynyt kirjalija, niin pitää olla nöyrä kustantajalle, ei siis nöyristelijä. Jos on niin kovaa, että pitää haukkua rahoittajaa ja riskinottajaa, niin alkaa vain julkaista omilla rahoillaan teoksiaan. Mitä siitä mökää pitämään ja paistattelemaan telkassa.

olisiko kuitenkin niin, että kustantajia ei tarvita, jos ei ole kirjailijoita, jotka kirjoittavat hyviä kirjoja. yhdyn myös näkemykseen naisjohtajuudesta, tulos on tässä. ”miesten naisiin kohdistama sorto ei ole mitään siihen verrattuna siihen, kuinka naiset sortavat toisiaan” sanoi sylvi kekkonen.

Miksi helvetissä kirjailijan pitäisi olla nöyrä kustantajalleen? Aivan puuta heinää. Kirjailijat on kingejä. Välillä soppa kiehuu yli. Jos soppa kiehuu niin, että väki sitä ostaa ja arvostaa, niin kustantajan pitää pystyä tilanne käsittelemään. Se kuuluu alalla ammattitaitoon. Tai kuuluisi.

J

Menestyjän vanhin ammattitauti

Mielessä on käynyt, eikö nuoren naisen pää kestänyt menestystä, kirjallisuuspalkintoja ja muita ruusuja. Vaikka en tietenkään tunne kaikkia taustoja kustannusyhtiön ja Oksasen kärhämässä, silti ilkeä ajatus tulee päällimmäiseksi; Sofi Oksasella nousi kusi päähän.

On ihan pöhköä vetää kuitenkaan yhdestä Baijarsista laajempia linjanvetoja mies- tai naisjohtajista. Käsitellään yksilöt yksilöinä.

”Naisjohtajan pää ei kestänyt arvostelua”! Onko hän silloin edes pätevä?
Tuskin?,Nykymaailmassa on kestettävä jopa johtajanakin arvostelua.!!.
Varsinkin kun siihen varmasti on ollut aihetta.
Sen osoittaa ”joukkopako”.Hyviä kirjailijoita on jo lähtenyt tiuhaan tahtiin.
Lähtevätkö kohta viimeisetkin ,?

Ikävä tosiasia on että Oksaselle nousi menestyksen mukana tietty neste päähän. Vaikka saakin palkintoja, tulee kuuluisaksi ja kirjat menevät kuin kuumille kiville, niin silti pitää pystyä sivistyneeseen ja asialliseen käytökseen muita kohtaan.

Oman firman johtajan vertaaminen puhelimeen vastaavaan apinaan, julkisesti lehdistössä, ei ole hyväksyttävää käytöstä. Ei tässä ollut muita vaihtoehtoja.

Tuntuu, ettei Sanoma-konsernissa yhtään välitetä siitä, mitä WSOY:ssä tapahtuu ja vielä vähemmän siitä, miltä se ulkopuoliselle näyttää.

Näitä luetaan juuri nyt