Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Tanssijoiden innoittajina buto ja capoeira, Cage ja Burroughs

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 21.5.2011 07:00

Residenssiin on asettunut kaksi uutta taiteilijaa. Amerikkalaiset Josephine Garibaldi ja Paul Zmolek opettavat tanssia Idahon valtionyliopistossa ja valmistavat vierailunsa aikana esityksen yhdessä assisilaisten ei-ammattilaisten kanssa.

Pariskunta on työskennellyt tanssin parissa ympäri Yhdysvaltoja. Mielipaikka voisi olla vapaamielinen San Francisco, mutta taiteilijan leipä on kapea eikä aina voi valita. Idahon poliittinen ja henkinen ilmapiiri ei suosi varsinkaan kokeilevia taiteita, mutta palkkatyö on palkkatyö. Sen sijaan Paul ja Josephine nauttivat osavaltion luonnonläheisyydestä.

Kuulostaa kovin tutulta. Kohtalotoveruus yhdistää, vaikka perussuomalaisten kulttuurikonservatismi on lopulta viatonta amerikkalaiseen teekutsu-liikkeeseen verrattuna. Sitä paitsi Suomessa julkinen ja yksityinen apurahoitus on puutteistaan huolimatta ylellisyyttä, jollaisesta esimerkiksi jenkit saavat vain uneksia.

Uusien ystävien vaikutteet kuulostavat mielenkiintoisilta: amerikkalaisen tanssiperinteen lisäksi kaksikko on harrastanut japanilaista butoa ja brasilialaista capoeiraa. Cage, Cunningham ja Burroughs tulevat totta kai mainituiksi, mutta myös aito amerikkalainen originelli, säveltäjä ja soitinrakentaja Harry Partch.