Blogit

Kohtaamiset-blogi käsittelee kirjallisuutta ja kulttuuria.

Taiteilija tyrmää arvostelijat – valtakunnassa kaikki ennallaan

Blogit Kohtaamiset 21.7.2011 19:01
Karri Kokko

”Viulisti Pekka Kuusisto haukkuu kriitikot”, lukee huomenna perjantaina ilmestyvän Suomen Kuvalehden kannessa. Kuuma aihe kesähelteillä vai mitä.

Kannentekijän valinta on perusteltu. Lukijoita luulisi kiinnostavan, jos taiteilijat ja heidän arvostelijansa ovat taas toistensa kimpussa.

Toisaalta Kuusiston tuohtumus kriitikkokuntaa kohtaan on vain pieni välisoitto taiteilijan Hän-muotokuvassa (SK 29/2011). Pääosa Minna Lindgrenin kirjoittamasta jutusta keskittyy aivan muihin aiheisiin.

Kuusisto nostaa esiin kolme tai neljä esimerkkiä hänen mielestään onnettomasta ja epäasiallisesta krittikistä. Merkille pantavaa on, ettei yksikään niistä koske varsinaisesti niin sanottuja taiteellisia ansioita.

Mitä nämä esimerkit ovat, ei ole tässä olennaista. Kaikki ne kuitenkin koskevat kriitikon vastuuta välittää lukijoilleen mielipiteistä riippumatonta oikeaa tietoa.

Kuusiston tuohtumuksen ymmärtää. Mikään ei ole taiteilijan kannalta raivostuttavampaa kuin se, että arvostelija jää kiinni asiantuntemattomuudesta, laiskuudesta tai pahimmassa tapauksessa molemmista.

Olennaista tässäkään kritiikin kritiikissä ei ole se, että Kuusiston esiin nostamat tapaukset koskevat pääasiassa Helsingin Sanomia. Ylivoimainen valtalehti on sikäli helppo kohde, että sillä ei käytännöllisesti katsoen ole enää lainkaan kilpailijoita.

Lehden asema kuitenkin velvoittaa. Ken haluaa esiintyä viimeisen sanan haltijana, on osoitettava olevansa kaipaamansa arvostuksen veroinen.

Yksi Kuusiston mainitsemista esimerkeistä koskee lehden taannoista kritiikkiä, jossa arvostelija kritisoi Jaakko Kuusiston konsertin vahingossa velipoika Pekan nimissä. Harmittava kömmähdys, muttei suinkaan ainutaatuinen tapaus.

Runopiireissä vastaavaan huolimattomuuteen on saatu tottua viime aikoina useamman kerran.

Surullisen kuuluisa viiden runoilijan ”nippukrittiikki” kutsui Kristian Blombergia ”Bolmbergiksi” ja hänen Puhekupliaan nimellä ”Puhekulpia”. Jutun alaotsikossa Teemu Helle puolestaan oli saanut etunimekseen ”Timo”.

Toinen esimerkki on aivan viime päiviltä. Esikoisrunoilija Silena Lehdon teoksen nimi esiintyi HS:n arvostelussa useampaan kertaan muodossa ”Hän lähti valaiden kanssa”, vaikka kirja kulkee nimellä Hän lähti valaiden matkaan.

Nämä voivat tuntua pieniltä asioilta, mutta ymmärrän sekä Kuusistoja että muita ylimielisesti kohdeltuja. Mitä arvoa on varsinaisella arviolla, jos yksinkertaiset faktatkaan eivät pidä kutinsa.

Omasta mielestäni Pekka Kuusiston henkilökuvan ydin sisältyy repliikkiin, joka alkaa: ”Olen sitoutunut tekemään jotain mielettömän innostuksen vallassa.”

Kritiikin puolelta samaa innostusta ja siihen sitoutumista löytää ainakin seuraavista blogeista: Luutii ja Koiranmutkia.

Lue Pekka Kuusiston Hän-muotokuva SK:sta 29/2011 (ilm. 22.7.2011).

Kohtaamiset -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.