Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Sotamuistoja

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 8.1.2014 13:06
Olen alkanut ruokkia lintuja ja lukea sotakirjaa. Lintujen ruokkimiseen on yksinkertainen selitys: minulla on nyt pihapiiri. Sotakirjan lukeminen hämmentää itseänikin. En yleensä lue sotakirjoja. En katso edes sotaelokuvia. Jos olisin mies, olisin aseistakieltäytyjä. Nuorena näin silloin tällöin sot...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

No voi hyvät hyssälät. Vai sotamuistoja. Minä olen syntynyt Viipurissa ja perehtynyt kaupungin tapahtumiin myös vuonna 1918.

Tunnetuin tapahtuma oli punaisten, ei kunnollisten miesten vaan lähinnä Lappeenrannan seudulta kotoisin olevien rikollisten, suorittama kaupungin vankilaan sullomien kunnollisten kaupunkilaisten murhaaminen selleihinsä.

Ja tiedoksi kolumnistille. Hänen ukkinsa oli väärässä. Suomessa ei hevosia ja ihmisiä haudattu samaan hautaan. Ainoa asiaan liittyvä tarina on 70-luvulta. Kommunistit halusivat muistomerkkejä neuvostosotilaiden oletetuille Talvisodan hautapaikoille . Piruuttaan paikalliset Kuhmossa osoittivat mottiin kuolleitten hevosten hautapaikan.

Näitä luetaan juuri nyt