Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Sofi Oksasen Puhdistus valloitti Tarton – muttei Jaan Kaplinskia

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 21.9.2010 12:53

Sofi Oksasen Puhdistuksen näytelmäversio liikutti tarttolaisyleisön kyyneliin. Mutta Oksasen romaanista on esitetty Virossa toisenkinlaisia näkemyksiä.

Kirsikka Moring aloitti arvionsa (HS 21.9.2010) kuvailemalla ensi-illassa mukana olleiden reaktioita.

”Hetken mykistyneen hiljaisuuden jälkeen yleisö pomppaa seisomaan ja taputtaa näyttelijät esiin yhä uudelleen. Sofi Oksasen Puhdistuksen vironkielinen kantaesitys lauantaina Tarton Vanemuinessa on teatteritapaus. Puhastus mursi virolaisen katsomon tunnepatoutumat. Salista poistuneet kyynelehtivät avoimesti. Naulakoilla etsitään nenäliinoja. Ensi-iltaan osallistuneet neljä ministeriä – pää-, puolustus-, opetus- ja kulttuuriministeri sekä myös heidän turvamiehensä – ovat yhtä näkyvästi liikuttuneita”, Moring kirjoitti.

”Näytelmällä on Virossa aivan erityinen merkitys. Oksasen ja Mika Myllyahon dramaturgia purkaa kahdella aikatasolla Viron historian kipeimpiä ja arkaluontoisimpia ristiriitoja. Liikutaan miinoitetussa maastossa.”

Kuten Moring toteaa, näytelmän tarina on palannut juurilleen, ja se sisältää omat riskinsä. Ison kansallisen trauman purkaminen ei ole yksiselitteinen juttu – varsinkaan, jos se tehdään ”ulkopuolelta”.

Tätä mieltä on myös virolainen kirjailija Jaan Kaplinski, joka esitti kuukausi sitten blogissaan toisenlaisen näkemyksen Oksasen Puhdistuksesta. Kaplinskin mukaan romaani on taitavasti kirjoitettu kauhutarina Viron lähihistoriasta, mutta ei missään nimessä koko totuus virolaisten elämästä neuvostovallan alla.

”Elämämme Neuvostoliitossa ei ollut kauhutarina! Totta kai siihen liittyi monia hirvittäviä episodeja, terrorin ja vastaterrorin vuosia, mutta kaiken kaikkiaan me elimme elämää, joka oli usein varsin mielenkiintoista ja hauskaa”, Kaplinski kirjoitti.

Kirjailija ei voinut hyväksyä ajatusta, jonka mukaan elämä Neuvosto-Virossa ei ollut elämisen arvoista tai että koko maa etenkään Stalinin kuoleman jälkeen olisi ollut yhtä suurta vankileiriä.

Eniten Kaplinskia harmitti se, että suomalaiskollegan ”kauppaama” näkemys on omaksuttu sellaisenaan lännessä.

”En halua, että elämäni mitätöidään ja että siitä tarjotaan vääristynyt kuva tietämättömille ulkomaalaisille”, Kaplinski kirjoitti.

Puhdistuksen tarttolaisversio ei ole tulkinnoissaan yhtä jyrkkä suuntaan taikka toiseen, vaan pyrkii paremminkin jonkinlaiseen sovintoon, kuten Moring arviossaan antoi ymmärtää. Hänen mielestään Puhdistuksen loppu on täynnä anteeksiantoa.

”Puhdistava tuli polttaa rakennuksen ja rakenteet, joissa ihmiset alistuivat pakon edessä. Antiikin tragedioista mielentiloja ammentava näytelmä tarjoaa myös katharsiksen, vaikka nyt eivät puhukaan jumalat”, Moring kirjoitti.

”Ihminen on itse vastuussa kohtalostaan.”

Niin tai näin, Sofi Oksasen romaani on jälleen valittu kahden ranskalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Pahuus , raiskaus ja iljettävyys myy hyvin. Hälläväliä, vaikka kaikki ei olisikaan niin totta.
Muistakaa nyt kirjailijat tämä resepti: mahdollisimman hiuksia nostattavaa ja kohde olkoon sama kuin James Bond-filmeissä.
Kun sitten saa julkaistuksi, naamioidutaan.

Pahuus, raiskaus ja iljettävyys ovat kaikki todellisuutta.

Mielestäni Puhdistuksen parasta antia on nykyisten vääryyksien rinnastaminen historian vääryyksiin. Vaikka romaani jättää kirjallisilta ansioiltaan aika paljon toivomisen varaa, näytelmän ja romaanin yhdistelmä (keskinäisine eroineen) on erittäin kiinnostava.

Kaplinski kirjoitti Puhdistuksesta jo helmikuussa. Blogikirjoitus oli kriittinen, mutta rakentava. Näkisin tämän uudemman esiintulon tapahtuneen Puhdistuksen maailmanmenestyksen takia. Ehkä Kaplinski ajattelee, että kuva Neuvosto-Virosta lännessä rakentuu nyt liiaksi Oksasen kirjaa vasten.

Kaplinskin kommentti on aivan outo epäanalyyttisyydessaan. Puhdistus on taideteos, se on myöskin fiktiota, joka pohjaa todellisuuteen – ei sen tarvitse olla ”koko totuus virolaisten elämästä neuvostovallan alla”.

Muutenkin surkuhupaisaa, että jotkut virolaiset ovat loukkaantuneita siitä, että ”ei-virolainen” on käsitellyt virolaisten historia ja kokemuksia.

Sofi Oksanen on kuitenkin myös virolainen.

SK:n toimitus: suomeksi kirjoitetaan Tartto, ja tarttolainen – kahdella t:llä. ”Tartolainen” on virhe, jonka voi nähdä Suomessa yhä useammin . Onko Tartto muuttunut meille niin vieraaksi, ettemme tunne sen suomalaista kirjoitusasua??

Pott: Hups. Ikävä kirjoitusvirhe menee minun piikkiini. Kiitos oikaisusta.

Mitä Kaplinskin reaktioon tulee, olen samaa mieltä. Se oli syytöksissään yllättävän jyrkkä ja tunteellinen. Luulisi, että pelkkä tasoitteleva toteamus olisi riittänyt: Miehittäjä yritti tehdä elämästämme helvettiä, mutta ei totta vie onnistunut siinä.

Yleensäkin ollaan närkästyneitä ulkopuolisten puutuessa sisäisiksi koettuihin asioihin, varsinkin Suomessa. Suututaan silmittömästi jos jenkkitutkija rinnastaa Sibeliuksen natsisympatioihin, mutta ollaan ihan lääpällään Newsweekin kehujen edessä.

Luulisi useimmille riittävän, jos saisimme elää maailman viidenneksi tai 10. parhaassa maassa, kunhan osaisimme elää hyvin ja onnellisina kuolla.

Luulenpa että virolaisten viehättävä huumori on juuri perua tuosta sortoajalla kehittyneestä pienten hetkien selviämisestä. Ihmiset selviytyivät kaikesta, kuivan kevyen huumorin avulla saivat siihen edes hieman etäisyyttä.
Suomalaisissa ei ole sen kaltaista huumoria. Meidän tiemme NL:n kanssa oli toinen. Meillä on siksi omanlaisemme, myös kuiva, huumori, mutta siinä on sävyero. En vertaile niitä, ne eivät ole verrattavissa.
Musiikki ja huumori ovat ne asiat, joilla ihminen voi selviytyä aika monesta kauheasta asiasta. Ei toki kaikista.
Olisi hyvä, jos kirjallisuuteenkin saataiisiin tuota eestiläisten kuivaa ja kuivan samppanjan keveää huumoria, joka nousee keveiden kuplien lailla hetkeksi vaikeuksien yläpuolelle.
Olinko liian teatraalinen?
No, se sallittakoon.

Oksanen ei välttämättä tiedä, mistä puhun, eikä välttämättä ole oikea kirjailija kuvaamaan miehitysaikaa tuolla ”selviytymishuumorilla”. Mikäs se muuten oli se sana ranskassa, joka kuvaa ”selviytymistä”, kun en muista?(En voinut lukea ranskaa koulussa, kun oli se pakkoruotsi, myöhemmin se on käynyt aika hitaasti, vaikkakin jotain olen oppinut.)

Viro ei voi leimautua Oksasen maailmansuosion vuoksi synkäksi, vaikka sillä rahaa ja natointoa kohotettaisiinkin. On myös selvää, että eivät suinkaan kaikki siellä NL:n miehityksen aikana voineet huonosti.Oli pakko sopeutua ja elää, ihminen sopeutuu.
Kuten Itä-saksassa nuoruutensa eläneet, eivät Virossakaan NL:n aikana nuoruutensa eläneet halua muistella sitä menettynä aikana. He kuitenkin elivät nuoruutensa siinä. Metsäveljet elivät sen metsässä. Osa kuoli ennen kuin ennätti elää.
Virossa asuu edelleen venäläinen vähemmistö.

Kun on elämänsä aikana lukenut rivi riviltä, virke virkkeeltä ensimmäiset 500 oppikirjaa ja tieteellistä teosta + 2000 kaunokirjallista teosta, tämän kohukirjailijan tuotannon taso ei jaksa oikein kovasti innostaa…

On ehkä liikaa sanoa, että Oksasen Puhdistus valloitti Tartton, eihän se valloittanut edes teatteriarvostelijoita, Postimees-lehdessä ensi-ilta ja juuri ohjaaja sai eniten kritiikkia. Näytelmä näyttää meitä, virolaisia aika kummallisessa valossa, mutta se siitä. Onhan tekijä itse sanonut, että yhtä hyvin hän olisi voinut ottaa tapahtumapaikaksi Bosnian, koska koko tarinan pääaihe on väkivalta naisia vastaan.

Sen kuvaaminen, miten naisia kohtaan tehdään väkivaltaa, myy.
Paikasta tai ajankohdasta ei ole niin väliä.

Jos Oksanen kuvaa virolaisia jotenkin toisin seuraavissa kirjoissaan, hän ehkä voi vakuuttaa minutkin.
Vielä en langennut loveen.

Onhan Jaan Kross myäs sekoittanut faktaa ja fiktiota. Taitavana miehenä hän on sen osannut tehdä. Esimerkkinä Uppiniskaisuuden kronikka ’Kolme katku vähel I-IV’

Jaan Kaplinskin blogi on aivan ymmärrettävää keskustelua. Eivät traumat ole yksiselitteisiä. Siis en väitä, että Jaanilla olisi traumoja :)

Onko Sofi Oksanen valekirjailijatar? Monet huomiot ja ilkikuriset huhut viittaavat että olisi valekirjailijatar kertoo Pyllykirja http://www.pyllykirja.fi

Näitä luetaan juuri nyt