Blogit

Kohtaamiset-blogi käsittelee kirjallisuutta ja kulttuuria.

Sofi Oksasen Puhdistus valloitti Tarton – muttei Jaan Kaplinskia

Blogit Kohtaamiset 21.9.2010 12:53
Karri Kokko

Sofi Oksasen Puhdistuksen näytelmäversio liikutti tarttolaisyleisön kyyneliin. Mutta Oksasen romaanista on esitetty Virossa toisenkinlaisia näkemyksiä.

Kirsikka Moring aloitti arvionsa (HS 21.9.2010) kuvailemalla ensi-illassa mukana olleiden reaktioita.

”Hetken mykistyneen hiljaisuuden jälkeen yleisö pomppaa seisomaan ja taputtaa näyttelijät esiin yhä uudelleen. Sofi Oksasen Puhdistuksen vironkielinen kantaesitys lauantaina Tarton Vanemuinessa on teatteritapaus. Puhastus mursi virolaisen katsomon tunnepatoutumat. Salista poistuneet kyynelehtivät avoimesti. Naulakoilla etsitään nenäliinoja. Ensi-iltaan osallistuneet neljä ministeriä – pää-, puolustus-, opetus- ja kulttuuriministeri sekä myös heidän turvamiehensä – ovat yhtä näkyvästi liikuttuneita”, Moring kirjoitti.

”Näytelmällä on Virossa aivan erityinen merkitys. Oksasen ja Mika Myllyahon dramaturgia purkaa kahdella aikatasolla Viron historian kipeimpiä ja arkaluontoisimpia ristiriitoja. Liikutaan miinoitetussa maastossa.”

Kuten Moring toteaa, näytelmän tarina on palannut juurilleen, ja se sisältää omat riskinsä. Ison kansallisen trauman purkaminen ei ole yksiselitteinen juttu – varsinkaan, jos se tehdään ”ulkopuolelta”.

Tätä mieltä on myös virolainen kirjailija Jaan Kaplinski, joka esitti kuukausi sitten blogissaan toisenlaisen näkemyksen Oksasen Puhdistuksesta. Kaplinskin mukaan romaani on taitavasti kirjoitettu kauhutarina Viron lähihistoriasta, mutta ei missään nimessä koko totuus virolaisten elämästä neuvostovallan alla.

”Elämämme Neuvostoliitossa ei ollut kauhutarina! Totta kai siihen liittyi monia hirvittäviä episodeja, terrorin ja vastaterrorin vuosia, mutta kaiken kaikkiaan me elimme elämää, joka oli usein varsin mielenkiintoista ja hauskaa”, Kaplinski kirjoitti.

Kirjailija ei voinut hyväksyä ajatusta, jonka mukaan elämä Neuvosto-Virossa ei ollut elämisen arvoista tai että koko maa etenkään Stalinin kuoleman jälkeen olisi ollut yhtä suurta vankileiriä.

Eniten Kaplinskia harmitti se, että suomalaiskollegan ”kauppaama” näkemys on omaksuttu sellaisenaan lännessä.

”En halua, että elämäni mitätöidään ja että siitä tarjotaan vääristynyt kuva tietämättömille ulkomaalaisille”, Kaplinski kirjoitti.

Puhdistuksen tarttolaisversio ei ole tulkinnoissaan yhtä jyrkkä suuntaan taikka toiseen, vaan pyrkii paremminkin jonkinlaiseen sovintoon, kuten Moring arviossaan antoi ymmärtää. Hänen mielestään Puhdistuksen loppu on täynnä anteeksiantoa.

”Puhdistava tuli polttaa rakennuksen ja rakenteet, joissa ihmiset alistuivat pakon edessä. Antiikin tragedioista mielentiloja ammentava näytelmä tarjoaa myös katharsiksen, vaikka nyt eivät puhukaan jumalat”, Moring kirjoitti.

”Ihminen on itse vastuussa kohtalostaan.”

Niin tai näin, Sofi Oksasen romaani on jälleen valittu kahden ranskalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi.

Kohtaamiset -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.