Sivuaskelia Rooman villoissa ja kirkoissa
Roomalaisessa villassa Giancolon kukkulalla kävi kuhina, kun amerikkalaisten ylläpitämä taideakatemia kutsui sidosryhmänsä kylään avoimien ovien päivän merkeissä.
American Academy in Rome, kuten instituutin nimi kokonaisuudessaan kuuluu, on yli satavuotias taidelaitos, jonka perustajien joukosta tunnistaa ainakin nimet Vanderbilt, Frick, Rockefeller ja Carnegie ja jonka tarkoituksena on edistää taiteita ja taiteen tutkimusta.
Villa Aurelia, yksi useista akatemian omistamista roomalaisrakennuksista, on alunperin erään kardinaalin maaseutuasunto vuodelta 1650. Jos sanon, että kolmikerroksisessa huvilassa on sata huonetta, en luultavasti syyllisty karkeaan liioitteluun.
Suomalaisten omistama Rooman-instituutti Villa Lante on melkein naapurissa. Se on amerikkalaista huvilaa pienempi, mutta sijaitsee mielestäni paremmalla paikalla.
Kaksisataa vuotta kardinaalin jälkeen Villa Aureliassa piti hetken päämajaa muuan Garibaldi. Sen jälkeen rakennus on ollut amerikkalaisen vanhan rahan hallussa. Nykyisin huvilan tiloissa asuu ja työskentelee vuosittain useita stipendiaatteja.
Roomassa asuva runoilijatoverini Marco Giovenale oli saapunut paikalle valokuvaajaystävänsä Pietro D’Agostinon seurassa. Marcon avulla teimme tuttavuutta muun muassa kahden Villa Aureliassa työskentelevän amerikkalaisteiteilijan, Joshua Steinin ja Jennifer Scappettonen kanssa. Verkottuminen ja vaihto liittyy olennaisesti residenssissä oleskeluun.
Mainittujen taiteilijoiden töihin tutustuessani teen myös sen yleisen huomion, että rajat eri taiteenlajien välillä eivät ole kovin tarkkarajaisia. Ongelmat ja kiinnostuksen kohteet ovat toisaalta samankaltaisia ja toisaalta avartavan uusia välineestä ja genrestä riippumatta.
Toisen vierailupäiväni aloitin kuljeskelemalla Rooman katuja. Mikään ei voita varhaisaamun hetkeä päivän touhuihin valmistautuvassa suurkaupungissa.
Useista kohteistaan kuulun Piazza del Popolon takana tunnistin kirkon, jota kirjailijaystäväni Kari Hukkila pitää yhtenä suosikeistaan. Voin ymmärtää miksi.
Santa Maria del Popolon kupolin koristelu on Rafaelin jäljiltä. Jos mahdollista kupoliakin vaikuttavampi on muuan sivukappeli, josta löytyy kaksi Caravaggion maalausta vuodelta 1609. Se oli vuosi, jolloin Shakespeare julkaisi Sonettinsa.
Caravaggion Pietarin ristiinnaulitsemista ja Paavalin kääntymystä kuvaavat maalaukset ovat aiheiltaan kristillisiä, mutta niiden taiteellinen kokonaismerkitys on laajempi. Ne eivät ainoastaan kuvita Raamattua, vaan kertovat ihmisestä yksilöllisenä olentona kahden mahtitekijän armoilla. Taivaallinen voima suistaa Paavalin hevosen selästä Damaskon tiellä; keisari tapattaa apostolin käskyläistensä välityksellä.
Uusi poeettista tietoa keräävä Ensyklopediakin sen kertoo, artikkelissa Apostolien kuolinsyyt: ”Pietari naulittiin ristille pää alaspäin.” Kun Roomassa astuu sisään kirkkoon, mihin oikeastaan tulee astuneeksi? Ei se ainakaan pelkkä vanhoja taideteoksia sisältävä tila ole.