Sergei Zavjalov ja sininen rusetti

Profiilikuva
Blogit Kohtaamiset
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun tilaisuuden piti alkaa, Sergei Zavjalov katosi. Oltuaan minuutin ties missä, hän käveli yleisön eteen. Hänen kaulaansa oli ilmestynyt sininen rusetti. Väri toi mieleen Katariinan palatsin Pietarissa ja kevättalven autereiset päivät Nevan suistossa.

Sergei Zavjalovin, venäjän mordvalaisen runoilijan teoksen Joulupaasto julkistamistilaisuus oli samana päivänä kuin Sofi Oksasen kustantaman Aleksander Solženitsynin Gulag – Vankileirien saariston.

Solženitsynin kirjaa on myyty kuusi tuhatta kappaletta. Runo-osuuskunta Poesian kustantamaa Joulupaastoa vähän yli sata kappaletta. Ehkä kultasormi-Sofin pitäisi alkaa kustantaa myös vähälevikkistä runoutta. Perustelu voisi olla, että uutta rohkeasti kokeilevat runoilijat uudistavat kirjallisuutta. Oksanen myy jo nimellään. Tampereen kirjamessuillakin Gulagin ostajat halusivat kirjaan hänen signeerauksensa.

”Solženitsyn ei kirjoita fiktiota; Gulag on tosiasioihin perustuvaa romaanitaidetta”, Sofi Oksanen luokitteli Gulagin kirjan julkistamistilaisuudessa. Zavjalovin Joulupaaston runot kertovat piiritetystä, nälkäänäkevästä Leningradista toisen maailmansodan aikana. Kärsivät ihmiset syyttävät runoissa katkerina Jumalaansa. Gulag oli tuolloin osa arkitodellisuutta. Myös Zavjalovin Mordvassa oli vankileiri.

Zavjalov on Venäjän arvostetuimpia nykyrunoilijoita. Volgansuomalainen asui puolenkymmentä vuotta Helsingissä, opiskeli suomea, mutta muutti pari vuotta sitten Sveitsiin hänen puolisonsa saatua Zürichin yliopistosta kirjallisuuden professorin paikan.

Nyt Zavjalov kääntää venäjäksi Pentti SaarikoskenJalkapolkua. Jalkapolku sisältää valikoiman Saarikosken suomennoksia kreikkalaisen alkuteoksen noin 4500 runosta. Runot on kirjoitettu lähes kahden tuhannen vuoden aikana ja mukana on noin 300 kirjoittajaa. Julkaisun jälkipuheessa Saarikoski kehuu kirjaa lähes täydelliseksi kuvaukseksi kulttuurin nuoruudesta, kypsyydestä ja vanhuudenrappiosta.

Googlaamalla löytyi tieto, että ajankohtaista Jalkapolkua on myynnissä yksi kappale Antikvariaatti Tyrwäässä hintaan 30 euroa.

Vanhan kreikkalaisen runouden lisäksi Zavjalovia innoittaa pietarilainen ”katakombi”-underground. Tapasin yhden tunnetuimmista katakombirunoilijoista, mystiikkaan taipuvaisen Viktor Krivulinin, kaksikymmentä vuotta sitten Pietarissa Pietarin Suomi-päivänä. Neuvostoliiton hajoamisesta oli kulunut tuolloin vuosi, mutta useimmissa kylteissä luki edelleen Leningrad.

Krivulin oli vaitelias; hänen kissansa oli juuri kuollut. Nuori kissa oli kurkkinut hölmöyttään viidennen kerroksen ikkunasta ja pudonnut. Krivulin oli juuri palannut Pariisista, jossa hän oli hyvin suosittu. Pariisissa hän oli tavannut amerikkalaisen runoilijakollegansa ja ystävänsä Charles Bukowskin, ”undrground-lyriikan kuninkaan”. (Krivulin oli suosittu myös Yhdysvalloissa. Hänen runojaan julkaistiin siellä ja Ranskassa paljon aikaisemmin kuin Neuvostoliitossa.) Krivulin oli päättänyt juoda Bukowskin sillan alle, mutta olikin itse herännyt roskalaatikosta seuraavana aamuna. Nyt molemmat ovat kuolleet.

Pietarin Suomi-päivää juhlistamassa olivat Suomesta muun muassa kirjailijat Paavo Rintala ja Anita Konkka sekä Huutajat -kuoro. Päivä huipentui Taiteidenyöhön Palatsiaukiolla. Ukkoskuurot keskeyttivät tapahtuman kolmesti. Kerran mustat pilvet laskeutuivat niin alas, että aukion keskellä oleva 25,5 metriä korkean Aleksanterin pylväs katosi osittain näkyvistä. Tuuli ajoi pilviä, ja äkkiä pylvään päässä seisova enkelipatsas ilmestyi näkyviin pilvien välistä. Näky oli unohtumaton; kuvasi sitä henkistä tilaa, jonka venäläinen kirjallisuus on luonut. Kaupunki on kuin houre, mitä tahansa voi tapahtua.

Tai ehkä ei sittenkään. Reissumuistiinpanoista löysin vielä nipun lauseita. Ensimmäinen on Oscar Wildeltä ( k. 1900): ”Mikään ei ole Venäjällä mahdotonta, paitsi uudistus.”

Maksim Gorki (k.1936) totesi seuraavaa: ”Venäjällä on vaikea elää, tästä aiheesta kirjoitetaan ja puhutaan nykyisin niin paljon, että on näköjään kokonaan unohdettu vanha totuus: Venäjällä on aina ollut vaikea elää.”

Pietari I (k.1725) muotoili asian näin: ”Venäjällä tapahtuu asioita, joita ei kertakaikkiaan tapahdu.”