Sanoma myi "pienet perunansa" Ruotsiin
Kustannusalan mullistukset jatkuvat: Sanoma on myynyt WSOY:n ruotsalaiselle Bonnierille.
En tiedä, voiko päivän kirjauutisesta laatia pätevämpää analyysia kuin se, jonka Niklas Herlin ehti tehdä Uuden Suomen blogissaan.
Kauppaa oli osattu odottaa ja Herlin piti sitä luontevana ratkaisuna. Hidas kustannusala ei sovi kvartaalitaloudessa elävän pörssiyhtiön rytmiin. Kirjailija on sijoitus, joka kääntyy voitolliseksi (jos kääntyy) vasta hyvinkin pitkän tuotekehittelyn tuloksena.
Ehkä tämän kustantamolle vieraan kiivastahtisen kehityksen aisti aikoinaan myös Reenpäiden suku, joka osti Otavan osakkeet pois pörssistä ja palautti yhtiön yksityisomistukseen.
Montakin kysymystä odottaa vastausta. Mitä tapahtuu WSOY:n ja aiemmin Bonnierin leiriin siirtyneen Tammen kirjailijoille? Se on asia, joka taatusti askarruttaa kirjailijoita ja on jo ehtinyt synnyttää liikettä eri kustantamoiden välillä.
Ainakin talon sisällä uutinen otettiin myönteisesti vastaan. Pitkään jatkunut epätietoisuus päättyi, ja nyt voidaan keskittyä olennaiseen.
Toinen Herlinin esiin nostama asia on Södikan valtava backlist. Miten saada tämä pääosin passiivisena makaava pitkä häntä hyötykäyttöön? Eikö sähköinen kirja olisi siihen omiaan?
”Koska Tuntematon sotilas ja Sinuhe egyptiläinen ovat ladattavissa lukulaitteeseen? Ne ovat nimittäin saletteja sähkökirjahittejä. Päättävätkö ruotsalaiset asiasta?” Herlin pohtii.
Suomen Kuvalehti on osa Otava-konsernia, joka kustantaa aikakauslehtiä ja kirjoja.
Lisää aiheesta
Kirja-alan myllerrys jatkuu – WSOY myydään Bonnierille (Suomenkuvalehti.fi 29.4.2011)
”Nyt WSOY:lla on omistaja, joka uskoo kirjallisuuteen” (Suomenkuvalehti.fi 29.4.2011)