Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Runoilija Teemu Manninen kollegoilleen: ”Vallatkaa tuotantovälineet!”

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 23.6.2010 08:21

Kirjailjoiden tulisi jättää kustantajansa ja ryhtyä itse julkaisemaan omat tekstinsä, arvelee runoilija Teemu Manninen.

WSOY:n ilmoitus Sofi Oksasen hylkäämisestä synnytti keskustelun myrskyn kirjailijakunnan keskuudessa. Tilannetta kuumensivat entisestään kustantamon johtoon kuuluvan Jacques Eijkensin antamat haastattelulausunnot.

Kirjailijat tyrmistyivät Eijkensin suorista puheista, ja hänen näkemyksensä kustantamisen realiteeteista koettiin hämmentävinä ja loukkaavina.

Runoilija Teemu Mannista Eijkensin sanat eivät sen sijaan yllättäneet. Hänen mielestään Eijkens on oikeassa ja hänen puheensa viestivät jo monta vuotta vallinneesta tilanteesta.

Manninen ilmaisi laajasti näkemyksiään Facebookissa virinneessä keskustelussa.

”Isot kustantajat eivät seuraa perässä, ne elävät jo tuota maailmaa, samoin kuin suurin osa kirjoja ostavista kuluttajista: katsokaa huviksenne myydyimpien kirjojen listoja ja miettikää, millaisia kirjailijoita sieltä löytyy”, Manninen kirjoitti.

”Ne muutokset, joita kohti Södikka nyt on menossa, koskevat minun käsittääkseni lähinnä sopimuksia, formaatteja, jakelua, tekijänoikeuksista neuvottelemista: kyse on tuotantoketjun rationalisoinnista tuotantovälineiden vaihtuessa”, Manninen arvioi.

Hullu aika vaatii hulluja tekoja

Kirjailijoiden mukaan WSOY on hyljännyt kirjailijansa eikä suostu markkinoimaan heitä asiallisesti, ellei kirjailija suostu brändättäväksi.

Mannisen mielestä nämä markkinointi-puheet ovat hurskastelua.

”Kustantamojen tekemä ’markkinointi’ ei Suomessa oikein riitä perusteluksi muuta kuin ehkä kymmenelle eniten myyvälle kirjailijalle”, Manninen arvioi.

Runoilijan johtopäätös oli harvinaisen selväsanainen:

”Minun mielestäni näistä isoista kustantamoista pitäisi joka ikisen kirjailijan kävellä ulos, nyt heti, ja perustaa oma. Vallatkaa tuotantovälineet!”

”Ymmärrän, että ehdotan mahdottomia, mutta elämme mahdotonta aikaa, joka vaatii meiltä jatkuvasti yhä mahdottomampi uhrauksia ja esittää meille yhä mielettömämpiä vaatimuksia”, Manninen kirjoitti.

”On käsittämätöntä, jos joku yhä kuvittelee voivansa tehdä sopimuksia tai neuvotella näiden baijarsien ja eijkensien kanssa. Järkensä menettäneelle ajalle ei voi vastata järjellä. On oltava vähintään yhtä hullu. Siksi en voi tehdä muuta kuin ehdottaa tuotantovälineiden haltuunottoa. Saavutetuista eduista luopumista. Heittäytymistä tyhjän päälle. Kirjailijaliiton lopettamista, tai ainakin kilpailevien ammattijärjestöjen perustamista, koska Kirjailijaliitto ei nykyisellään kykene eikä halua ajaa kaikkien kirjailijoiden asiaa”, Manninen kehotti.

”Ajaisin myös asiantuntijapiirien vaihtamista ja julkaisukynnyksen madaltamista yhä enemmän ja enemmän; päinvastoin kuin ajatellaan, mitä enemmän kirjoja on tarjolla, sitä varmemmin laadukkaat kirjailijat pääsevät esille. Ajaisin myös halvempia kirjoja, jopa ilmaisia kirjoja, ja ansaintamalleja, jotka liittyvät esimerkiksi jakelukanavien ja markkinoinnin uudistamiseen, hieman samalla tavalla kuin musiikkiteollisuudessa”, Manninen esitti.

Aiheesta lisää:

WSOY maksoi potut pottuina Sofi Oksaselle (SK 22.6.2010)

Tarvitseeko Sofi Oksanen kustantajaa vai kustantaja Oksasta? (SK 17.6.2010)

WSOY antoi kenkää, Sofi Oksanen keräsi sympatiat (SK 15.6.2010)

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Samaa mieltä Mannisen kanssa, tosin tekisin pienen lisäyksen: ehkä lisäksi tarvitaan agentti !
Kankean kustannustalon ja ”markkinointibudjetin” voisi korvata kirjallinen agentti (Amerikan malliin) Hänen tehtävänään olisi avittaa teokset kirjalliselle kentälle, ei niinkään mainospalstoja ostamalla, vaan kirjallisuudelle ominaisella julkisuudella.
Södikan ovesta ulos kävelleistäkin saattaa tulla loistavia kirjallisia agentteja.

https://ristoniemi.wordpress.com/2010/06/22/kustannustalojen-raunioilta-nousevat-agentit/

Monet kirjailijat ovat kertoneet arvostavansa kustantamoissa nimenomaan hyvän kustannustoimittajan palveluita. Nyt ainakin osa kustantamoista haluaa vähentää juuri tätä osaa henkilöstöstään. Kustannustoimittajista tulee mainioita itsenäisiä agentteja joilla on kokemuksensa ansiosta valmiiksi näkemys siitä mikä on kaupallisuuden ja taiteellisuden oikea suhde. Lisäksi he osaavat työskennellä myös niiden ”vaikeiden” taiteilja-kirjailijoiden kanssa. Markkinointi- ja mainososaamista Suomessa on runsaasti ja paras osa siitä varmasti kustannustalojen ulkopuolella jo valmiiksi. Kustantamoja ei oikeasti tarvita juuri mihinkään kun painatuskin on nykyään halpaa ja kätevää. Jakelu hoituu netissä tai pienten kulttuurikirjakauppojen kautta.

Kirjallisuuden kaikkein perustavinta laatua oleva ongelma on sen jatkuva marginalisoituminen. Internetin, interaktiivisten pelien, kännyköiden, facebookkien jne. maailmassa kasvanut nuori kokee kirjan ääressä istumisen melko kuivakkaaksi.

Sen vähäisen kiinnostuksen tappaa viimeistään lukion äidinkielen opetus, joka sivistyskasvatuksen nimissä pakottaa oppilaat lukemaan nuorille äärimmäisen pitkäpiimäisiä ja vastenmielisiä kirjoja. Näin kävi poikani kohdalla. Kärpästen herra ja Seitsemän veljestä, voi luoja. Aivan kuin kouluissamme olisi käynnissä joku kansallinen kirjallisuuden vieroitushoito-ohjelma.

Osuuskunta tai osakeyhtö vaan pystyyn. Markkinointipalvelut voi ostaa ulkoa. Jos myyntiä on tarpeeksi, voi palkata henkilökuntaa tarpeen mukaan.

Ruotsista löytyy Piratförlaget esikuvaksi: http://sv.wikipedia.org/wiki/Piratf%C3%B6rlaget

Kyllä kirjailijakin toki saa heittäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle ja olla välittämättä talousasioista tai kaupallisuudesta mutta silloin täytyy nykysysteemissäkin käyttää jonkun ulkopuolisen tarjoamaa apua että saa edes ne apuraha-anomukset täytettyä.

Näitä luetaan juuri nyt