Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Runoilija ja kirjallisuuden suurkuluttaja siirtyi sähkökirjojen aikaan

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 9.9.2010 06:31

Henkilökohtainen suhteeni sähköisten kirjojen maailmaan alkoi, kun Jenkeistä muutama viikko sitten tilaamani lukulaite vihdoin saapui perille.

Arvion esittäminen lukulaitteesta ensimmäisen kahden vuorokauden käyttökokemuksen perusteella on tietysti ennenaikaista ja hätiköityä. Mutta ensivaikutelma on aina ensivaikutelma ja kertoo kyllä jotain laitteen ominaisuuksista ja siihen sisältyvistä mahdollisuuksista.

Sitä paitsi viime aikoina aiheesta käyty keskustelu on asettanut odotukset korkealle, ja halusin kaiken uhallakin olla heti mukana, kun sähköinen kirja tänä syksynä kaikesta päättäen vyöryy myös Suomen markkinoille.

Oma lukulaitteeni on amerikkalaisen verkkokirjakauppa Amazonin kehittämä Kindle. Laite, joka on varustettu 3G-ominaisuudella, maksoi kotiin kannettuna 204 euroa.

Kindlen käyttöönotto oli helppoa ja vaivatonta. Piuha kiinni kannettavaan, ja parin tunnin kuluttua akku oli ladattu. Sen jälkeen käynnistys, ja ennakkoon tilaamani tiedostot (kirjat ja lehdet) siirtyivät muutamssa hetkessä langattoman verkon kautta lukulaitteelle. (Verkon käyttö on ”ilmaista”, sillä Amazon on sopinut tiedostojen siirtämisestä teleoperaattoreiden kanssa.)

Ja ei kun lukemaan.

Laitteen näppäintoimintojen ja valikkojen sulavan käytön opettelu ottaa varmasti aikansa, mutta alkuun pääsin muutamassa minuutissa. Välitön lukukokemus oli joka tapauksessa huojentava: tekstiä on helppo selailla ja näkymä on miellyttävä silmille.

Iso kysymys liittyy tietysti siihen, että laite on kytköksissä kirjoja välittävään verkkokirjakauppaan. Tällä hetkellä Amazonin tarjonta on tietenkin lähinnä englanninkielistä, ja nähtäväksi jää, päätyvätkö myös suomenkieliset kirjat tavalla tai toisella Kindlen näytöltä luettaviksi.

Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä tätä ratkaisevana kysymyksenä, sillä valtaosa lukemastani kirjallisuudesta on muutenkin englanninkielistä.

Toisaalta Kindleen voi ladata myös ”omia” tiedostoja. Ensimmäisen vuorokauden aikana siirsin laitteeseen pdf-tiedostoina muun muassa koko oman kaunokirjallisen tuotantoni, plus kymmenkunta muuta runokokoelmaa tai muuta teosta. Näin ladatut tiedostot eivät tosin näytä laitteessa yhtä hyviltä kuin ”varsinaiset” sähkökirjat, mutta jälki oli ainakin minun tarpeisiini vähintäänkin tyydyttävä.

Samansuuntaisista käyttökokemuksista ovat kertoneet myös useat muut tuntemani kirjallisuuden ammattilaiset. Esimerkiksi kustannustoimittajat lukevat käsikirjoituksia mieluummin lukulaitteelta kuin kanniskelevat jatkuvasti mukanaan satojen liuskojen paperinippuja.

Tämä oikeastaan summaakin ensivaikutelmani sähköisestä lukulaitteesta: voin ostaa haluamani uutuuskirjan kilpailukykyiseen hintaan missä tahansa liikunkin ja samalla kuljettaa povitaskussa mahdottoman määrän tärkeitä tekstitiedostojani.

Mitä vielä? Se varmaan selviää seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

”Näin ladatut tiedostot eivät tosin näytä laitteessa yhtä hyviltä kuin ”varsinaiset” sähkökirjat, mutta jälki oli ainakin minun tarpeisiini vähintäänkin tyydyttävä.”

Kokeile tuota:

http://download.cnet.com/Auto-Kindle-eBook-Converter/3000-10743_4-10907625.html

En tosin itse käytä tuota, sillä minulla on käytössäni vain Linux koneita ja e-readerinikin on Linux-pohjainen. Muokkailen PDF:istä .opf:iä.

Näitä luetaan juuri nyt