Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Roi Vaaran kättelyperformanssi avasi Salvelan kesän

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 7.6.2010 18:24

Roi Vaara ilmoittaa, että performanssin alkuun on viisitoista minuuttia. Mutta mistä voi olla varma, milloin se oikeasti alkaa?

Galleria Ortoniin Helsingin Ruskeasuolle Salvelan kesän avajaisia juhlistamaan kokoontunut kuvataideväki on tottunut tähän odottamisen lajeista kaikkein omalaatuisimpaan. Tavallinen hälisevä coctailtilaisuus voi milloin tahansa muuttua joksikin, jonka muotoa tai sisältöä ei voi aavistaa ja jonka ainutkertaisuudesta saatetaan kohista vielä vuosikymmentenkin kuluttua. On siis syytä olla tarkkana, vaikka kellonlyömäkin on annettu.

Yleisö ainakin on asiantuntijoista koottu. Kulttuurineuvos Tuula Arkio lausuu tervehdyssanat ja näyttelyn kuraattori Otso Kantokorpi omansa. Keitä muita vielä kaivataan, kun Vexi Salmikin on paikalla?

Odottavan aika täyttyy, kun mustaan smokkiin pukeutunut performanssitaiteilija tulee esiin maalipönttöä kantaen. Yleisö hiljenee ja tekee tilaa Tahvo Hirvoselle, joka ryhtyy tallentamaan teosta videokamerallaan.

Performanssin ensi minuutit kuluvat taiteilijalta maalipurkin avaamiseen. Kun kansi on vihdoin irti, Vaara upottaa kätensä purkkiin rannetta myöten ja kohottautuu seisomaan käsivarsi eteen ojennettuna, kuin kädenpuristusta odottaen. Valkoinen maali valuu Ortonin aulan lattialle. Vaara odottaa. Viimein, ehkä noin minuutin kuluttua, yleisöstä astuu esiin nainen, joka hetken emmittyään tarttuu Vaaraa kädestä. Kun kättely on ohi, Vaara pyyhkii kätensä smokin etumukseen, kumartaa ja poistuu. Aplodeja.

Kokeneen performanssitaiteilijan teos ei ehkä ole ”suuri” sellainen, mutta kommentoi hauskasti ja terävästi taideinstituution kliseitä. Kuka on kätensä sotkeva taiteilija ja ennen kaikkea mikä on teos?

Näyttelysalin puolella Vaaralta on esillä yhdeksän ”tapahtumapartituuria”, sarja tulevien tai ainakin mahdollisten performanssien konsepteja. Partituurit on kirjoitettu pienille tarjottimen kokoisille liitutauluille, mikä korostaa töiden ei-materiaalista luonnetta (vaikka ovatkin kaupan 200 euroa kappale).

Kaksi töistä ottaa osaa keskusteluun taideteoksen tekijästä ja tekijänoikeudesta. Tekstit kuuluvat seuraavasti:

Katumusiikkia

”Äänitetään katumusiikkia kaukaisessa maassa. Taltiointia soitetaan kadulla kotimaassa rahaa samalla kerjäten.”

Kaukaiset rummut

”Äänitetään kaukana soivien rumpujen ääntä. Äänite julkaistaan kokoelmalevyllä.”

Taidatkos sen selvemmin ilmaista, taiteilijan näkökulman.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt