Residenssi jatkuu apurahan turvin

Sain tänään hyviä uutisia: residenssiavustusta koskeva hakemukseni on hyväksytty eli oleskeluni Italiassa jatkuu vielä kuukauden päivät.

Opetusministeriön alainen Taiteen keskustoimikunta on kulttuurilaitos parhaasta päästä. Monen muun toimensa ohella se esimerkiksi tukee ulkomailla tapahtuvaa taiteellista työskentelyä.

Minun tapauksessani apuraha kattaa matkakulujen lisäksi kahden kuukauden oleskelun Italian Assisissa sijaitsevassa kirjailijaresidenssissä. Käytännössä tuki tarkoittaa, että tuon ajan voin keskittyä taiteelliseen työskentelyyn lähes ilman huolta muusta toimeentulosta.

Vastaavanlaisia suomalaisten käyttöön tarkoitettuja residenssejä on ympäri Eurooppaa, muun muassa Roomassa, Pariisissa ja Prahassa. Niissä kirjailijat ovat työskennelleet eri pituisia aikoja jo vuosikausien ajan.

Umbrian maakunnassa keskellä Italiaa sijaitseva Arte Studio Ginestrelle on sen sijaan uusi tuttavuus. Siinä mielessä saamani apuraha on tärkeä signaali ja koskee myös tulevaisuutta: jatkossa Assississa nähdään todennäköisesti runsaasti suomalaisia kirjailijoita.

Mitä sitten yhteiskunta saa vastineeksi myöntämällään apurahalla? Ei juuri mitään sellaista, joka olisi suoraan muutettavissa taloudelliseksi hyödyksi, mutta jotain sentään.

Oman tuotantoni karttuminen on tietysti mukava juttu, muttei suinkaan pääasia. Kotiin palattuani tuon mukanani kulttuurista pääomaa eteenpäin jaettavaksi. Sen lisäksi olen toiminut lähettiläänä ja tehnyt suomalaista runoutta tunnetuksi (ensi viikolla osallistumalla esimerkiksi tähän runoustapahtumaan). Henkilökohtaiset suhteet ja läsnäolo ovat ensiarvoisia myös virtuaaliseen tukeutuvassa ajassa.