Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Residenssi jatkuu apurahan turvin

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 10.6.2011 20:23

Sain tänään hyviä uutisia: residenssiavustusta koskeva hakemukseni on hyväksytty eli oleskeluni Italiassa jatkuu vielä kuukauden päivät.

Opetusministeriön alainen Taiteen keskustoimikunta on kulttuurilaitos parhaasta päästä. Monen muun toimensa ohella se esimerkiksi tukee ulkomailla tapahtuvaa taiteellista työskentelyä.

Minun tapauksessani apuraha kattaa matkakulujen lisäksi kahden kuukauden oleskelun Italian Assisissa sijaitsevassa kirjailijaresidenssissä. Käytännössä tuki tarkoittaa, että tuon ajan voin keskittyä taiteelliseen työskentelyyn lähes ilman huolta muusta toimeentulosta.

Vastaavanlaisia suomalaisten käyttöön tarkoitettuja residenssejä on ympäri Eurooppaa, muun muassa Roomassa, Pariisissa ja Prahassa. Niissä kirjailijat ovat työskennelleet eri pituisia aikoja jo vuosikausien ajan.

Umbrian maakunnassa keskellä Italiaa sijaitseva Arte Studio Ginestrelle on sen sijaan uusi tuttavuus. Siinä mielessä saamani apuraha on tärkeä signaali ja koskee myös tulevaisuutta: jatkossa Assississa nähdään todennäköisesti runsaasti suomalaisia kirjailijoita.

Mitä sitten yhteiskunta saa vastineeksi myöntämällään apurahalla? Ei juuri mitään sellaista, joka olisi suoraan muutettavissa taloudelliseksi hyödyksi, mutta jotain sentään.

Oman tuotantoni karttuminen on tietysti mukava juttu, muttei suinkaan pääasia. Kotiin palattuani tuon mukanani kulttuurista pääomaa eteenpäin jaettavaksi. Sen lisäksi olen toiminut lähettiläänä ja tehnyt suomalaista runoutta tunnetuksi (ensi viikolla osallistumalla esimerkiksi tähän runoustapahtumaan). Henkilökohtaiset suhteet ja läsnäolo ovat ensiarvoisia myös virtuaaliseen tukeutuvassa ajassa.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

”…Kotiin palattuani tuon mukanani kulttuurista pääomaa eteenpäin jaettavaksi….”

Kun tulet kotiin, menepä leipäjonoihin jakamaan eteenpäin sitä mukanasi tuomaasi kulttuurista pääomaa. Saas nähdä, miten se otetaan vastaan.

Jaahas. Mitähän tähänkin nyt sanoisi. Jos en vastaa mitään, syyttävät ylimielisyydestä tai annan ymmärtää, että tunnustan ”syyllisyyteni”. Entä pitääkö minun olla huolissani? Nimimerkin sisältämä ilmaus ”tuleeko turpiin” on käytännössä huolellisesti muotoiltu uhkaus.

Mitä taustojani paljastamaan ryhtyneen nimimerkin motiiveihin tulee, niissä olisi pohtimista. Kirjoittajan tarkat tiedot mm. lapsuudenkodistani johtuvat siitä, että hänkin on aikoinaan vieraillut siellä. Arvostetun kulttuuriperheen vesana hänellä on myös ensikäden kokemusta siitä, mitä apurahataiteilijana eläminen käytännössä tarkoittaa.

Se mitä yhteiskunta tekee rahoillaan, on muun muassa arvovalinta. Sopii katsoa, mitä Suomen kokoisessa maassa tapahtuu, jos se jättää kulttuurin ja kirjallisuuden omillensa.

Olen pahoillani, että reagoin näihin provokaatioihin, lapsellisuuttani uskoin että järkipuhe toisi suhteellisuudentajua puskahuutelijoihin.

Jos näiden vihamielisten nimimerkkien kulttuurinäkemykset olisivat Suomen valtion kanta, eläisivät apurahataiteilijat työttömyys- tai sosiaalituella. Tässä säästettäisiin välittömästi muutamia satasia riihikuivaa per apurahoitettu (apuraha ei ole merkittävästi tukia suurempi) ja saataisiin tehokkaasti kulttuuri ajettua alas. Kokonaissäästöt olisivat muutamia miljoonia valtion vuosibudjetissa. Samalla pidemmällä aikavälillä kulttuurin osuus bruttokansantuotteesta tippuisi (ks. ylempi viestini), minkä seurauksena valtio todellisuudessa menettäisi tuloja yhdestä suuresta (ja kasvavasta) tulonlähteestään. Nyt puhutaan miljardeista (riippuen toki siitä, kuinka perusteellista alasajo olisi).

Tämän konkreettiset vaikutukset mm. residenssityöskentelyyn olisi se, että Italian kulttuurihistoriaan ja nykykulttuuriin tutustuvat taiteilijat tukisivat matkoillaan maan matkailualaa, ja he voisivat muodostaa kontakteja ja yhteistyöprojekteja paljon hankalammin kuin nyt. Lopputuloksena muutaman hotelliomistajan lompakko lihoisi ja kummankin maan kulttuurielämä menettäisi osan toiminnastaan.

Kulttuurivaihto on viimeisten 20 vuoden aikana yhä laajempaa kannatusta lähes kaikilta yhteiskunta-aloilta saanutta toimintaa. Tämä aloitetaan jo lukioiden vaihtarivuosista. Olen itse täällä Suomessa asunut mm. portugalilaisen, espanjalaisen ja saksalaisen kanssa yhteensä pari vuotta ja jakanut heidän kanssaan tätä meikäläistä eurooppalaista elämäntapaa. Maailma on kutistunut tässä suhteessa ja toivottavasti se yhä kutistuu. Kulttuuri on paitsi juhlapuheissa myös ihan oikeasti tehokkain tapa tällaiseen vuorovaikutukseen, mikä luonnollisesti johtuu siitä, että se Suomi missä me nyt eletään, ei ole syntynyt tyhjästä, vaan ponnistaa samoista juurista muun Euroopan (ja lopulta koko maailman) kanssa.

Ksenofobinen muutosvastarinta ja avoin kulttuurivihamielisyys rakentaa jatkuvasti rajaa eliitin ja kansan välille, ja se sivuuttaa täysin sen maailman, johon me kuin varkain on kasvettu. Ystävät hyvät, Karrin tai mun haukkuminen elitisteiksi on huolestuttavaa sen suhteen, että se oikeakin eliitti on olemassa ja siihen verrattuna me ollaan täysin samaa nakkikiskajengiä keiden tahansa kanssa. Meidän kummankin tekemä työ on käytännössä kaikilta osin täydellisen julkista ja läpinäkyvää ruohonjuuritason painia. Sitä saa tietysti arvostella, mutta kokonaiskuva olisi syytä ottaa samalla huomioon.

Uhriutumisesi on noloa, Karri.

En olis ukonut, että aikuiset miehet pillittävät kuin kakarat, joilta joku on vienyt tikkukaramellin. Jos kadehtii toista, pyrkiköön samaan taidoilla ja osaamisella, ei uhkailemalla eikä parkumalla. Mutta jos lusikalla on annettu, kauhalla ei voi vaatia. Itse kukin voi hakea apurahaa, jos näytöt riittävät ja rahkeet kantavat.

Luepa, Kokko, Halla-ahon uusin kirjoitus, ja yritä vastata siihen. Ei taida onnistua.
On eroa kirjoittajilla ja kirjoittajilla. Toisilla äly säkenöi, toisilla ei – edes apurahojen turvin..

Keskustelu, jossa hyökätään henkilöä päin epäasiallisilla väitteillä, on ala-arvoista ja kertoo ennen kaikkea keskustelijoiden alemmuudentunnoista.

Nämä puskasta ampujat näyttäytyvät työssään, unelmissaan ja tavoitteissaan epäonnistuneiksi nilkeiksi, joiden itsetunto kasvaa sitä mukaa kuin keskiarvoa korkeammalle päässeitä saa lyödä tasapäistämisen vaatimuksilla.

Suomi on maa, jossa kateus on arvo ylitse muiden ja tasapäisyys idelogia, johon voi aina vedota. On kiellettyä olla enemmän kuin keskiarvo, tavoitteena tulee olla samanlaisuus. Kun löydät paikkasi muiden lattapäiden joukossa, ole onnellinen: olet vihdoin perussuomalainen, jolla saa olla vain yksi profeetta.

Koirajussille sama neuvo:
Lue Halla-ahon kirjoitus.
Se on tämän vuosikymmenen tärkein kirjoitus.

Nimimerkille lue ja opi: En todellakaan aio lukea halla-ahoa. Hän ei ole minun profeettani. Harhaoppisten kanssa ei pidä seurustella, sanoo jo Iso Kirja. Kiitos kun osoitit väitteeni oikeaksi näin konkreettisesti.

En tiedä tämän keskustelun identiteetittömien ”henkilöiden” tavasta suhtautua asioihin, mutta uskoakseni hekin kuuluvat siihen taideapurahoja kritisoivien enemmistöön, joka samaan hengenvetoon vaatiessaan valtion rahoitusta pois taiteilijoilta samalla vaatii – silloin kun niistä sattuvat kuulemaan – valtiota lopettamaan tai ainakin vähentämään myöskin Valtion muistiorganisaatioiden ja muiden kulttuuria ylläpitävien tahojen rahoitusta.

Ja kuitenkin he seuraavassa hengenvedossa sanovat olevansa puolustamassa suomalaista kulttuuria ja kansallisvaltiota.

Eivätkä nämä ”kulttuurinpuolustajat” koskaan näe mitään ristiriitaisuutta omissa lausumissaan.

En ylipäätään ole koskaan ymmärtänyt ideologioita joissa _kaikki_ mitataan pelkästään taloudellisilla arvoilla. Niiden esittämät ajatusmallit ovat niin kaukana omasta ajatusmaailmastani etten kykene millään tasolla ymmärtämään niitä.

Vaatimus siitä, että taiteilijan olisi kyettävä elättämään itsensä teostensa myynnillä on käsittääkseni aika uusi idea, suurin osa kulttuuriperimästämme on tavalla tai toisella apurahoja saaneiden taiteilijoiden tekemää. Ehkä tämäkin kannattaisi muistaa.

Kokko kirjoittaa ylempänä, että lasten koulunkäynti ja vanhusten hoito on ”rahan hassaamista”, joka kuulemma maksatetaan hänellä.
Selvä.
Toisalta saamme tietää, että siellä apurahoilla norkoilevien suomalaisten arvoisten kulttuurihenkilöiden Italian auringon alla keskipäivällä on kuumaa, yö tulee nopeasti ja varikset muistuttavat meikäläisiä variksia.

Itsekukin päätelköön, mikä sitä ”yhteisen rahan hassaamista” oikein on.

”Koirajussi kirjoitti:
Nimimerkille lue ja opi: En todellakaan aio lukea halla-ahoa. Hän ei ole minun profeettani. Harhaoppisten kanssa ei pidä seurustella, sanoo jo Iso Kirja. Kiitos kun osoitit väitteeni oikeaksi näin konkreettisesti.”

Onko maailmassa todella näin alkukantaista silmien ummistamista?
Ei haluta lukea pelkkien ennakkoluulojen perusteella sellaista, mitä itse ei ole koskaan lukenut.
Halla-ahon kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta hän on yksi analyyttisimmistä kirjoittajista nyky-Suomessa.

Halla-ahoa haukkuvien pitäisi lukea uutuuskirja Khilafa, valtakunta tekijänä Ari Paulow.mikä käsittelee Suomen tapahtumia 70 vuoden päästä, kun täällä on islamilainen enemmistö ja kantaväestö nousee kapinaan sortajiaan vastaan. Halla-aho on nähnyt skenaarion ja varoittanut kehityksestä, mutta suvaitsevaisto myönteisissä tunnetiloissaan ei halua nähdä vaaratekijöitä.

Mitä Halla-aho tähän keskusteluun kuuluu? Kirjoittaako hänkin tekstinsä taideapurahojen voimin?

Mitä tulee Halla-ahon uusimpaan kirjoitukseen, niin se ei ole mitään muuta kuin hyökkäys hänen suvaitsevaistoksi kutsumaansa ryhmittymää – joka, toisin kuin Halla-ahon edustama puoli, ei ole edes väljästi järjestäytynyt ryhmittymä – vastaan. Sen sijaan että hän puolustaisi PS:n julistusta hän katsoo asiakseen hyökätä sitä kritisoineiden kimppuun. Täysin normaali reaktio Halla-aholta, sillä mitä enemmän hän on saanut kannattajia sitä vähemmän hän sietää muiden ihmisten mielipiteitä. Usein Scriptaa lukiessa saa sen vaikutelman että hän (ja kannattajansa) ottaa ”mestari” nimityksen tosissaan. Analyyttinen H-a saattaa joskus olla ja asiaakin hän satunnaisesti kirjoittaa, mutta lähes aina kaikki tämä hukkuu H-a:n ennakkoluulojen tulvaan.

Halla-aho kuuluu sikäli tähän, että Kokko on lukenut Halla-ahon edellisen tekstin ja ottanut siihen kantaa hyvin alkeellisesti.
Kun lukijat huomasivat tuon alkeellisuuden, tehtiin sama havainto tästä uudesta matkaesitteestä ja huomattiin, että siellähän se poika verorahoilla lillittelee ja variksia katselee, samaan aikaan kun vanhat isämme huutavat tuskissaan sairaana.

Kukaan ei näinä päivinä voi ummistaa silmiään Halla-aholta. Joka sellaista luulee, saa alkaa asua torninnokassa tulpat korvissa.

Kokko sai täysin ansaitsemansa tölväisyn (ehkäpä ajattelemattomasti) kirjoittamastaan kolumnistaan. Tekstiä lukiessa tulee väistämättä sellainen mielikuva, että kirjoittaja on päässyt julkisin varoin viihdyttämään itseään Umbriaan ja vielä jopa naiviisti kerskuu tällä. Ei ole ihme, että keskustelu elitismistä elää edelleen vahvana. Kirjoitus on itseriittoisuudessaan omiaan herättämään herättämään ärsytystä, tietoisesta provokaatiosta tuskin on kyse. Kyse ei ole mustavalkoisesta ajattelusta koko taiteiden tukemisen kontekstissa vaan juuri tästä yksittäisestä kirjoituksesta. Uskon, että myös Kokko voi nähdä oman kirjoituksensa tässä valossa. Etenkin ”julkisille” taiteilijoille ilkkuminen ja heidän toimintansa kritisoiminen on varmasti yhtä lailla toivottavaa kuin poliitikkojen tai poliittisten aatesuuntauksien arvostelu.

Eipä ole näköjään ns. ”kulttuuriväen” juhlat vieläkään ohitse! Minulle kanssa vastaavanlainen resisdenssi…ja kaikille muille kanssa! Muistakaa, että biletätte käytännössä velkarahoilla.

Mitenkä minusta näyttää kovin vahvasti siltä, että suurin osa suomalaisista hyväksyy ongelmitta alle kolmekymppisten työkyvyttömyyseläkkeet, joista julkaistiin kammottavat tilastot vastikään? Näitä nuoria eikä muitakaan ”työkyvyttömyyseläkkeellä” olevia eikä heidän saamiaan valtion korvauksia näytä kukaan kritisoivan. Käsittämätöntä! Eiköhän olisi viisaampaa panna tämänkin palstan kiukkuenergia siihen, että Suomessa yrittettäisiin ratkoa nuorison pahoinvointiongelmaa eikä saarnata tyhjänpäiväisyyksistä. Monen nuoren pahoinvointi ja sitä seuraavat loputtomat ongelmat otaksuttavasti johtuvat juuri oman identiteetin hämärtymisestä ahdasmielisessä ympäristössä. Enemmän avarakatseisuutta ja taidetta elämään – se luo tervettä ilmapiiriä!

Mutta hei!

Tuossahan on ideaa!

Ongelmahan ratkeaa silla, etta vaihdetaan taiteilija-apurahojen nimi vaan tyokyvyttomyyselakkeiksi!

Hyvä Semantikko! Sinusta olisi ainesta poliitikoksi. Näinhän tämä toisaan toimii :)

Näitä luetaan juuri nyt