Prosakia kansalle

Profiilikuva
Blogit Kohtaamiset
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kjell Westö rikkoo heti sääntöjä. Proosan luennalle omistettua iltaa ei ole ollut tapana aloittaa runolla.

Synti on kuitenkin pieni ja sääntö kirjoittamatonta sorttia. Sitä paitsi, mitäpä kirjailija ei saisi rakastavalta yleisöltään anteeksi.

Helsinkiläisen ravintola Dubrovnikin ikkunattomaan kellarisaliin talvisena tiistai-iltana ahtautunut väki on jälleen kerran todiste Nuoren Voiman Liiton mainiosta oivalluksesta. Jos on runoiltoja, miksei kirjallisuuden ystäviä voisi hemmotella myös novellien ja romaanien ääneen lukemisella.

Kerran kuussa kokoontuva Prosak-klubi aloitti marraskuussa 2008 ja osoitti pian tarpeellisuutensa. Lukeva yleisö haluaa kokea kirjailijansa myös elävänä. Kuulijoiden joukossa on silmiinpistävän paljon runoilijoita.

Kahden kirjailijan varaan rakentuvan tapahtuman konsepti on yksinkertainen. Illan emäntä Anna Tulusto esittelee illan vieraat, minkä jälkeen kirjailijat esittävät tekstejään, ja lopuksi yleisö saa esittää kysymyksiä.

Westö ja hänen parikkinsa Leena Parkkinen tunnetaan Helsingin kuvaajina. Westön neljä paksua romaania luotaavat pääkaupungin historiaa kokonaisen vuosisadan mitalta ja Parkkisen palkittu esikoisteos Sinun jälkeesi, Max sijoittuu pääosin 20- ja 30-luvulle.

Kirjailijat esiintyvät rutinoidusti, myös tämänkaltaiseen rooliin rennosti sopeutuen. Ammatin saloja utelevat kysymyksetkään eivät heitä hätkäytä, tulivatpa ne tavallisilta lukijoilta tai ammattitovereilta.

Kirjailijaperheessä kasvanut ja monessa valmistavassa ammatissa toiminut Parkkinen kertoo viimeistelleensä kirjailijaopintonsa kustantamon mainososastolla. Siellä hänen tehtävänsä oli kirjoittaa teosten takakansitekstejä. Ensimmäinen työtehtävä koski kirjaa nimeltä Kauneimmat lampunvarjostimet.

”Siinä työssä oppi ainakin tiivistämisen taidon”, Parkkinen myöntää.

Kirjailijan lukiessa otteita romaanistaan hiljaisuus salissa on lähes rikkumaton. Ylimääräistä on vain ilmastointilaitteen hurina.

Tauon jälkeen on Westön vuoro. Kun kirjailija on lukenut runonsa, on aika jatkaa tukevasti proosalla. Keksittyään ravintolan seinältä suurikokoisen Jimi Hendrixin muotokuvan hän poimii uusimmasta romaanistaan Älä käy yöhön yksin jakson, jossa kuvataan kitaristin toukokuussa 1967 tapahtunutta Suomen-vierailua.

Suomesta Hendrix matkusti Ruotsiin, mutta tietoa matkustustavasta ei ole. Niinpä kirjailija otti vapauden kuvitella. Koska lentäminen oli kallista, Westö arveli että siihen aikaan vielä köyhä ja tuntematon suuruus seilasi Tukholmaan matkustajalaiva Bore III:lla.

Parkkisen voi kuulla komppaavan kollegaansa: ”Hyvä tarina on aina parempi kuin se, mitä oikeasti tapahtui.”

Prosak-klubilla 16.2. esiintyvät kirjailijat Jari Tervo ja Hanna Hauru.