Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Postituslistalla

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 3.5.2012 13:00

Sain ensimmäisen sähköpostiviestin Jukalta 22. joulukuuta 2010. Aiheen kohdalle hän oli kirjoittanut Talvipäivän seisaus.

Viesti sisälsi Sirkka Turkan runon, ei mitään muuta, ei tietoa kirjan nimestä tai viestiä lähettäjältä.

Tässä runo:

Postiluukusta tipahti kirja, se tuli hauraalta / ystävältä, kirkkaalta kuin lasi, lujalta / kuin kallio, puuihmiseltä, pehmeästi kuin sammal. / Se tuli suoraan tuulisella hautausmaalta, / jossa lumi tanssii hurjasti ja yksinään. / Voi minun ystäväni, niin harvat ja lujat, / vain hakaneulalla kiinni tässä / maailmassa, maailmankaikkeutta kannatellen. / Silmissänne lumikide, ystävänä puu, / te katsotte kuin kyynel / tänne talven hämärään.

Alla kirjoitus, Terveisin Jukka.

Huolestuin. Runo on synkkä. Mietin, miten minun pitäisi lukea sitä? Sisälsikö runo viestin lähettäjältä? En voi sanoa, että olisin tuntenut Jukkaa, tavannut kyllä olin, monestikin, ystävien luona, jutellut kirjoista. Kieltämättä olin myös vaivaantunut. Miksi juuri minä sain tuon viestin? Asia jäi. Tuli joulu ja muuta mietittävää.

Laitoin Turkan runon työhuoneeni ilmoitustaululle. Saan runosta kummallista lohtua.

12. tammikuuta 2011 sain Jukalta toisen sähköpostiviestin. Aihe: Talvi 2011. Nyt viesti sisälsi katkelman Joseph Brodskyn runosta Talvisia elegioita.

”Elämäni on pitkittynyt. Kylmä muistuttaa kylmyyttä, aika aikaa. Ainokainen este on lämmin ruumis. Uppiniskaisena kuin aasintamma se seisoo niiden välissä kaulukset pystyssä kuin rajavartijat käsi pyssyn tukissa sallimatta tulevaisuuden sulautua menneisyyteen. Talvinen tiistai on itse asiassa lauantai. Päivällä on helppo erehtyä: onko valot jo sytytetty vai eikö vielä sytytetty? Lehdet voisi painaa kerran viikossa. Aika vilkuilee peiliin kuin laulajatar, joka on unohtanut, mikä tämä on? Tosca vai Lucia?”

Alla, Terveisin Jukka.

Runo on edellistä lohdullisempi, ehkä. Muistaakseni vastasin. Kirjoitin jotain mahdollisimman neutraalia tyyliin Brodsky on minunkin suosikkikirjailijoitani. Taisin palata myös edelliseen viestiin ja kertoa lukeneeni, että Kari Hotakainen on sanonut olevansa kirjailijana velkaa Sirkka Turkalle.

Sain lisää runopostia. Aloin ymmärtää, mistä on kyse. Runot ilahduttivat minua. Joskus kommentoin niitä – hieno, kirjoitin – yleensä vain nautin hienoista teksteistä.

Kerroin runolähetyksistä eräälle paljon lukevalle tuttavalleni. Hän tunsi Jukan ja oli myös hänen postituslistallaan. Meitä on monta! Olin helpottunut.

Runoja tulee edelleen, yleensä perjantaina. Vuodenaikaan sopivia, taiten valittuja. Jukka on kirjallisuusmiehiä! Ainoatakaan runoa tai kirjalainausta en ole ohittanut olankohautuksella. Jotain niissä aina on. Perjantain runoviesti kertoo myös sen, että työviikko on ohi.

Kevät on sekoittanut Jukan kalenterin. Hän lähetti runoviestin perjantaina 20. ja seuraavan jo maanantaina 23. huhtikuuta. Maanantain viestin aihe oli Jakomielinen sipuli. Se sisälsi katkelman István Örkényin samannimisestä novellista teoksessa Minuuttinovelleja.

”… Se ei koskaan valittanut ja sitä oli siunattu hyvällä terveydellä; sen sipuli työnsi jo seitsemättä vuotta kukkaa eläkeläisopettajan ikkunalla. Se oli juuri täydessä kukassa ja oli edellisenä iltana vielä kunnolla pölyttänyt eminsä ja käynyt rauhallisena levolle. Viideltä aamulla – kukat heräävät varhain – se heittäytyi viidennen kerroksen ikkunasta alas.”

Runo myös huvitti minua. Sellaisia amaryllikset ovat. Kukkivat niin ettei varsi kestä niiden painoa.

Maanantain runo oli Uuno KailaanTänään syntyi kevät. Runo roihuaa valoa ja voimaa, meri suutelee rannat jäättömiksi ja lounatuuli kehottaa meitä repäisemään auki mielen akkunat, joihin pahantuulen hämähäkki talvisaikaan kutoi verkkojaan.

”…Lähetä tunteesi kultakiharaiset lapset/ tervehtimään kevättä,/ joka tänään syntyi/ luonnon sydämessä,/ auringon säteissä/ ja ihmisessä.

Huhtikuun 27. päivälle Jukka oli valinnut Risto Rasaa. Aihe: Sanan jaloissa.

”Pukea sanoiksi, riisua sanoista / kerin itseni hitaasti auki, sananjalka. / Niin kuin kynäjalavaan / kevät vaihtaa sielun minuunkin.”

Alla,Terveisin Jukka.

Huomenna tulee uusi runo.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Mielenkiinto heräsi, mahtaako tällaiselle postituslistalle päästä mukaan?

Näitä luetaan juuri nyt