Pitäisikö Guggenheim-spektaakkelille sanoa juu vai ei?

Guggenheimin suunnitelma perustaa museo Helsinkiin on periaatteessa loistava ajatus, mutta herättää myös tukun kysymyksiä.

Mikä on säätiön intressi? Kuka museohankkeesta hyötyy? Mitä suunnitelma toteutuessaan merkitsee Kiasmalle ja muille pääkaupunkiseudun museoille?

Yksityinen säätiö saa tietysti tehdä rahoillaan mitä tahansa. Ja vaikka museorakennuksen pystyttämisestä ja ylläpitämisestä aiheutuu kuluja myös suomalaisille, Guggenheimin brändi takaa, että sijoitus kannattaa. Pietarissa, Tukholmassa ja kauempanakin riittää rahaa ja kiinnostusta.

Sen sijaan Helsingin Kiasma ja Espoon Emma, muista pienemmistä puhumattakaan, jäisivät ilman muuta suurempansa ja mahtavampansa varjoon. Tai näin ainakin ensireaktioista ja niiden mukana lausutuista peloista voisi päätellä.

Toisaalta Guggenheimin läsnäolosta voisi olla jo olemassa oleville museoille hyötyäkin. Ne voisivat keskittyä rauhassa omaan työhönsä ja nauttia Ison G:n kaupunkiin vetämistä turistivirroista. Kun vieras on kerran saatu kaupunkiin, miksei hän ottaisi ilon irti sen muistakin kohteista.

Ensi alkuun mielipiteenvaihto näyttää jakautuneen kahtia. Pitäisikö nyt keskustella rakennuksesta vai sen sisällöstä? Käykö niin, että turistit tulevat ihmettelemään museon wow-arkkitehtuuria ja unohtavat sen sisältämän taiteen?

Kysymys on täysin ymmärrettävä. Näin käy aina, kun taiteesta tehdään spektaakkeli. Ongelma tiedostetaan esimerkiksi kulttuuripääkaupunki Turussa. Räiske ja pauke voittavat, vaikka taiteen kokemus on pientä ja hiljaista – täynnä sielullisia räjähdyksiä.

Toisaalta Guggenheim-säätiö kokoelmineen toisi suomalaisten nähtäville runsaasti sellaisia ”pysyviä” teoksia ja vaihtuvia näyttelyitä, joihin Kiasmalla tai pienellä Suomella ylipäänsä ei kuuna päivänä olisi varaa.

Ja vaikka sirkus telttoineen olisi kuinka komea ja kiiltävä ja peittäisi alleen sen mitättömimmän klovnin koskettavimman kyyneleen, onko järkeä sanoa tuolle loistolle kiitos ei?