Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Palo kateissa

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 11.11.2013 11:48

Suuri Suomalainen Kirjakerho piti suursiivouksen toimitalomme alakerrassa. Nappasin Ernest Hemingwayn muistelmaromaanin Nuoruuteni Pariisi vuodelta 1964.

Kun Hemingway ei tahtonut päästä vauhtiin uuden novellinsa kanssa, hän pudotteli appelsiinin kuoria tuleen ja katseli sinistä räiskettä.

”Sitten nousin ja katselin Pariisin kattoja ja mietin itsekseni: ’Älä hätäile. Olet kirjoittanut aina tähänkin saakka ja kirjoitat edelleen. Sinun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa yksi ainoa tosi lause. Kirjoita tosin lause, minkä tiedät.’ Ja niin minä lopulta kirjoitin toden lauseen ja jatkoin siitä.”

Hienoinen alakulo valtasi mielen, tai ehkä se oli vain lepopäivän raukeutta. Kävelin Kaisaniemenrantaa. Pitkäsilta toi mieleen Pariisin sillat. Hemingwayn kirja ei herättänyt sama paloa kuin lukiessani sen nuorena.

Sunnuntaina tuuli, lehmuksen kukinnot pyörivät kuin hyrrät taivaalla. Jotain lumoavaa kirjassa silti on.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt