New Yorker ylisti Osmo Vänskää ja "Kullervoa"

Kymmenen huippuorkesteria kohtasi New Yorkissa. Parhaat kehut sai Osmo Vänskän johtama Minnesota Orchestra.

Aikakauslehti New Yorkerin musiikkikriitikko Alex Ross kirjoittaa alkuvuodesta Carnegie Hallissa järjestetyistä klassisen musiikin ”olympialaisista” otsikolla ”Battle of the Bands”. Konserttien sarjassa kuultiin eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia orkestereita.

Kehuja saavat toki muutkin, mutta Ross kiittelee isäntäkaupungin filharmonikkoja rohkeasta ohjelmistosta. Magnus Lindbergin klarinettikonsertto amerikkalaisena kantaesityksenä, solistina Kari Kriikku, oli kirjoittajan mielestä yllättävä valinta yleensä varman päälle laskevalta orkesterilta.

Ylistys ei ole yllätys, sillä Ross tunnetaan suurena suomalaisen musiikin ystävänä. Ross on kirjoittanut paljon – sekä New Yorkerissa että henkilökohtaisessa blogissaan – muun muassa Esa-Pekka Salosesta, ja yksi luku hänen 20. vuosisadan musiikkia käsittelevässä teoksessaan The Rest Is Noise on omistettu Jean Sibeliukselle.

Rossin mielestä sarjan paras konsertti kuultiin viimeisenä.

Kapellimestari Osmo Vänskän johtama Minnesota Orchestra aloitti Beethovenilla ja lopetti Sibeliuksen ”Kullervolla”. Ylioppilaskunnan laulajilla täydennetty orkesteri yltyi huippusuoritukseen ja lumosi kuulijansa.

Kesken kaiken tapahtui jotain poikkeuksellista. Orkesterinsa työskentelystä haltioitunut Vänskä lopetti hetkeksi tahdin antamisen ja tyytyi keinuttamaan vartaloaan musiikin mukana.

”Se oli surullisinta, kauneinta mitä olen kuullut pitkään aikaan”, Ross kirjoittaa.

Yhden maaliskuisen illan ajan Minnesota Orchestra kuulosti ”maailman parhaalta orkesterilta”, Ross päättää arvionsa.