Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Nastamuumio julkaisee käsiterunoilija Lev Rubinšteinin korttikokoelman

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 14.6.2010 09:01

Kirjankustantamisen näkymättömät rajat huojuvat, kun Nastamuumio julkaisee korttipakallisen käsitteellistä runoutta.

Venäläisen konseptualismin klassikko Lev Rubinštein esiintyy tänään Helsingissä juhlistaakseen teoksensa Tässä olen minä suomennoksen ilmestymistä.

Teoksen ”konsepti” on selitetty napakasti suomennoksen takakannessa: ”Runoilija Lev Rubinštein on venäläisen nykykirjallisuuden kulttihahmo. Hän aloitti uransa 70-luvulla, jolloin ei voinut kuvitellakaan tekstejään julkaistavan. Muun paperin puutteessa ja entisenä kirjastonhoitajana hän alkoi laatia näennäisen satunnaisista repliikeistä, sitaateista ja muista aineksista koostuvia kirjastokorttipakkoja. Rubinšteinin korttipakka Tässä olen minä käy vaikka moniäänisestä seurapelistä: jaa kortit seurueen kesken, lukekaa ne numerojärjestyksessä toisillenne.”

Kirjallisuuslehti Parnasso julkaisi  kirjallisuudentutkija Tomi Huttusen suomentaman tekstin numerossa 2/2003. Samaan yhteyteen kirjoittamassaan esseessä Huttunen luonnehti venäläistä konseptualismia yleensä ja Rubinšteinia erityisesti.

Huttusen mukaan konseptualismin johtoajatuksena oli pyrkimys neuvostoestetiikan tyhjentämiseen kierrättämällä.

Konseptualismi ei kuitenkaan ole pelkkää leikkiä kirjallisuuden traditiolla ja neuvostoreaalioilla, Huttunen muistutti. Lev Rubinšteinin esittämän määritelmän mukaan konseptualismi keskittyy teosten luomisen asemesta selvittämään taidetekstin
kommunikaatiosuhteita akselilla tekijä-teksti-lukija. Tekstien ymmärtämisen avaimeksi hän kutsui tyylien, merkitysten ja ideoiden välillä havaittavaa ”väreilyn vaikutelmaa”.

”Entinen kirjastonhoitaja Rubinštein loi oman kirjastokorttigenrensä hämmentääkseen juuri tekstin kommunikaatiosuhteita”, Huttunen kirjoitti.

”Kirjastokorteille kirjatut lyhyet repliikit, sitaatit, fraasit, huudahdukset, nimet tms. ovat Rubinšteinin readymade-tekstien materiaalia. Monityylisyys, genrerajojen hämärtäminen ja ylittäminen, intertekstuaalisuus sekä tekstin kommunikaatiosuhteiden problematisointi ovat niissä keskeisellä sijalla. Rubinšteinin interaktiivisissa performanssi-runoilloissa kortit lukee joko hän tai vaihtoehtoisesti yleisö, jolloin tekijä on yleisön asemassa. Lukemistilanteessa eli tekijän itsensä mukaan tekstin originaalissa yhdistyy eri elementtejä, kuten korttien vaihtumisvälien aiheuttama rytminen efekti tai niiden sisältämien yleisölle suunnattujen ohjeiden (kuten ”tauko”, ”pitkä tauko” tai ”aplodeja”) aiheuttamat spontaanit reaktiot.”

Huttusen mukaan ”Tässä olen minä” on kuin itsestään rakentuva ja purkautuva teksti, lukijansa hämmentävä vuorovaikutuspeli, täynnä aktiivista lukijaansa harhapoluille johtavia houkuttimia.

”Kaikki on valmiina, maailma on täynnä tehtyä tai puhuttua tekstiä, tekijän vaatimaton tehtävä on koota ne sattumanvaraiseen järjestykseen, näennäiseen kaaokseen, johon lukijan on määrä rekonstruoida merkitykset. Rubinštein johdattelee lukijaansa
lukemisen tavasta toiseen, valokuva-albumista luokkakuvaan, mykän elokuvan kieleen, bibliografisiin viitteisiin, irrallisiin repliikkeihin. Tekstin vähittäinen purkautuminen johtaa uusien mahdollisten kokonaisuuksien luomiseen vastaanottajan mielessä. Huomio kiinnittyy tekstien merestä valittujen ilmaisujen ainutlaatuiseen yhdistelmään tässä nimenomaisessa tekstissä. Viittausten, repliikkien ja sitaattien lähteillä ei ole merkitystä, tärkeää on se, miten ne toimivat tässä nimenomaisessa vuorovaikutustilanteessa, jossa on näkyvästi läsnä myös tekstin minä.”

Lev Rubinštein ja amerikkalainen runoilija John Giorno esiintyvät maanantaina 14. kesäkuuta klo 17 Pasilan kirjastossa ja klo 20 ravintola Dubrovnikissa Helsingissä.

Edit: Kuten saapuneesta kommentista näkyy, käytin alkuperäisessä kirjoituksessani Nastamuumiosta nimitystä ”sarjakuvakustantaja”. Se on melkein anteeksiantamaton virhe, jolle en keksi muuta selitystä kuin täydellinen ajatuskatkos. Mikä lie kylmän ilmanalan hedelmä tunkeutunut aivoihini. Nyt korjatussa versiossa en määrittele Nastamuumiota millään erityisellä epiteetillä. Yhtiön katalogi puhukoon puolestaan. Ainakaan en haluaisi käyttää sanaa ”pienkustantaja”, talosta joka on ehkä pieni kooltaan, mutta tekee suuria tekoja.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Sarjakuvamaisesta nimestään huolimatta kustannusyhtiö Nastamuumio ei ole koskaan julkaissut sarjakuvia, vaan kirjallisuutta.

Muuten hieno kolumni.

ystävällisin terveisin
Asmo Koste/Nastamuumio

Oi, kömmähdystäni! Mitähän lienen ajatellut, jotain vitsikästä varmaan. Siispä anteeksi.

Näitä luetaan juuri nyt