Blogit

Kohtaamiset-blogi käsittelee kirjallisuutta ja kulttuuria.

Murakamin ja Honkasalon jäljillä Tokion kaduilla

Blogit Kohtaamiset 19.2.2014 13:52
Riitta Kylänpää
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Harmitti hitosti. Haruki Murakami, maailmankuulu japanilainen kirjailija oli luvannut haastattelun, mutta perui sen nyt. Jouluun 2007 oli aikaa enää pari viikkoa, ja Murakami oli äkkiä päättänytkin lähteä lomailemaan vuorille.

Kävelimme japanologi Miika Pölkin kanssa tyrmistyneinä pitkin Tokion katuja. Pölkki oli aloittelemassa Murakamin romaanin Kafka rannalla suomentamista.

Illalla söimme hyvin entisten geishakortteleiden suosituissa ravintoloissa, yhdessä alkupaloja, toisessa pääruokia, kolmannessa jälkiruokia. Pölkki on myös ruokakirjailija, kirjoittanut useita japanilaisia keittokirjoja.

Oli jo myöhä, kun suuntasimme Munkkibaariin. Baaria piti nuori ”vaihtoehtomunkki” Fujioka. Kun toiset vetäytyivät luostariin tai jäivät temppeliin, hän halusi harjoittaa kutsumustaan kansan parissa. Nytkin hän keskusteli työuupumuksesta parin baaritiskillä notkuvan asiakkaan kanssa.

Fujioka on päähenkilö Pirjo Honkasalon dokumenttielokuvassa Ito – kilvoittelijan päiväkirja. Honkasalo oli ollut kuvaamassa elokuvaa pari viikkoa aikaisemmin, Miika Pölkki toimi hänen apulaisohjaajanaan.

Joimme viilennettyä sakea. Fujiokaa nauratti. Hänen äänekäs hohotuksensa nousi taustalla soivan jazzin yli. Hän väisti taitavasti kysymykseni. Kun läksin nukkumaan, Fujioka ja Pölkki jäivät keskustelemaan kirjanoppineisuuden ja oivalluksen eroista. Pölkki tiivisti keskustelun lopputuloksen seuraavana aamuna: ”Kieli huijaa.”

Newyorkilaisen elokuvakriitikon ja tietokirjailijan John Andersonin tuore kirja Pirjo Honkasalosta alkaa Ito-elokuvan teosta kertovalla luvulla. Honkasalo käyttää paljon aikaa ihmisten valintaan. Fujiokan tavattuaan hän tiesi heti, että tämä on hänen etsimänsä. Fujiokan ja hänen välilleen syntyi heti sanaton yhteys. Kun Honkasalo alkoi kuvata, niin hän kertoo kirjassa, hän ei ollut tehnyt Fujiokalle ainoatakaan kysymystä.

Fujioka sai omassa tahdissaan avata itsetään niin paljon kuin hän itse halusi.

Honkasaloa ohjasi usko siihen, että hän löytää Fujiokan kautta vastauksen häntä tuolloin askarruttaneeseen isoon kysymykseen elämästä.

Fujioka ei ole täydellinen, mutta buddhalaisten tavoin hän uskoo, että kun hän pyrkii empatiaan, hänestä myös tulee empaattinen.

Elokuvassaan Honkasalo näyttää, että Fujiokan suurin lahja on hänen kykynsä empatiaan.

Miika Pölkki kutsuu Japania ”pakkauskulttuurimaaksi”. Kulttuurikerrokset näkyvät niin esineissä, asioissa kuin ihmisissäkin.

”Ihmisessäkin on kuori kuoren päällä, ja riippuu tuttavuuden asteesta, montako kuorta voi kääriä auki. Ihanne on sama kuin sipulissa; sydäntä tai todellisia kasvoja ei ole, vaan naamion alta paljastuu uusi naamio. Mitä useamman naamion tunnet, sen paremmin tunnet ihmisen.”

Ero länsimaiseen ajatteluun on oleellinen.

”Länsimainen ihminen etsii kuoren alta jotain todellista, itseä tai minää, mutta japanilaiselle se on on utopia. Se mikä näkyy, on kaikki. Ei ole mitään piilomerkityksia tai freudilaisia tulkintoja.”

Honkasalo on omaksunut japanilaisen ajattelun. Fujioka saa olla elokuvassa rauhassa sitä mitä on. Honkasalo ei yritä tehdä hänestä yhtään suurempaa ihmistä.

 

Seuraavina päivinä kävelimme paljon. Tokio näyttäytyi viihtyisänä kylänä.  Illalla Munkkibaarissa jalkoja pakotti, mutta se tuntui ulkokohtaiselta verrattuna kävelyn tuottamaan mentaaliseen kokemukseen. Fujiokaa nauratti. Joimme taas viilennettyä sakea.

Hänkin meditoi kävelemällä.

”Tärkeintä ei ole se, mitä ajattelee tai on ajattelematta kävellessään. Kun tahti on sopiva, ajatus ja ruumis toimivat yhteen ja mieli saavuttaa flown”, Miika Pölkki opetti.

Buddhakin käveli, avojaloin. Myös Haruki Murakamin teoksissa kävellään paljon. Murakami juoksee, maratonmatkoja. Hän on kirjoittanut kirjankin juoksemisestaan.

Pölkki jätti Murkamin suomentamisen ja keskittyi elokuvan tekoon Honkasalon kanssa.

Murakamin kirjat alkoivat tuntua minusta nuorten aikuisten kirjoilta.

Kohtaamiset -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.