Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Linkin takana: Paskarunous, Poesia ja Rappiotaiteen Festivaali

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 28.3.2011 16:36

* Enemmän tai vähemmän lempeät tölväisyt runoutta kohtaan jatkuvat, tällä kertaa vuorossa on Ylioppilaslehti ja nimimerkki Tero Paskapää. Koseria on naamioitu ”paskarunouden” vastaiseksi, mutta ei voi välttyä vaikutelmalta, että kyse on runoudesta ja taiteesta yleensä (ks. linkit nimimerkin aiempiin juttuihin tekstin lopussa).

* Nuoren Voiman Liitto tempaisee järjestämällä tapahtuman nimeltä Suomalainen Rappiotaiteen Festivaali. Ajatus on varmasti hyvä, mutta herää kysymys, onkohan tapahtuman luonne mietitty ihan loppuun asti. Onko esimerkiksi tarkoitus esitellä rappiotaidetta vai lausua sympatiat sitä kohtaan?

Tapahtuma on perustaltaan hiukan outo, sillä kuka haluaisi tieten tahtoen itse ilmoittautua rappiotaiteen tekijäksi? En ainakaan minä, eikä varmaan moni mukaan esiintyjälistalla mainituista. Myönnän toki syyllistyneeni taiteellisiin kokeiluihin, mutta runoni eivät ole rappiotaidetta kuin korkeintaan toisten mielestä. Toisaalta en myöskään tohtisi esittää tukeani rappiotaiteen tekijöiksi oletetuille tai sen tekemisestä syytetyille. Sellainen olisi alentuvaa, ylimielistä ja opportunistista.

* Hyviä runouutisia on se, että runokustantaja Poesia (joka on julkaissut myös allekirjoittaneen teoksia) on muuttanut toimintamuotonsa osuuskunnaksi. Lukijoiden kannalta vanha systeemi kuitenkin jatkuu: myös uuden Poesian kirjat ovat netissä vapaasti saatavilla.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Karri, mitä ihmettä?

Ei mitään ihmettä. Minusta festivaalin ilmeisesti ironiseksi tarkoitetun nimen idea ei ole lainkaan selkeä. Tai ainakaan en ymmärrä, mitä tekemistä useimmilla tapahtuman järjestäjillä on perussuomalaisten vieroksuman taidekäsityksen kanssa, mihin myös Hannu Helin omassa blogissaan viittasi.

Moni kysymys nostaa päätään. Pitääkö tilaisuuden jokaisen esiintyjän erikseen tunnustaa olevansa rappiotaiteilija? Vai riittääkö jos ilmoittaa olevansa itse jotain muuta, mutta tukevansa niitä jotka ovat? Tai jos kyseessä on pelkästään huoli ja pelko taiteilijoiden apurahoituksen jatkumisesta myös persujen vaalivoiton jälkeen, eikö silloin tapahtuman nimeksi olisi pitänyt laittaa Suomalainen Apurahataiteen Festivaali?

Okei, vastaan myös ääneen lausumattomaan kysymykseen. Olenko vain kateellinen tai tuohtunut siitä, ettei minua ole kutsuttu mukaan? Olen ja en ole. Olen, koska itse kuvittelen edustavani juuri sellaista taidekäsitystä, jota perussuomalaiset pitävät ”rappiollisena” (ja olen vieläpä saanut sen tueksi apurahoja sekä yksityisiltä että valtiolliselta taholta). Mutta yllä mainituista syistä en myöskään tuntisi olevani oikeassa paikassa tai oikeassa seurassa. Minulla ei nimittäin ole mitään syytä pyydellä anteeksi tekemisiäni, mutten myöskään aio alentua kuuntelemaan solidaarisuuden osoituksia sellaisilta, jotka ennen tätä ovat ilmaisseet väheksyvänsä edustamaani runouskäsitystä.

Niin tai näin, osanottajalista on mielenkiintoista luettavaa, etenkin siltä kannalta, ketkä siinä eivät ole edustettuna.

perussuomalaisten standardeilla 99% nykyään tehtävästä taiteesta on rappiotaidetta. siksi on ihan turha jotenkin valittaa siitä kuka saa apurahoja ja kuka ei – se on eri kysymys. tässä otetaan kantaa siihen ettei ole poliittikkojen asia määrätä mikä on oikeanlaista taidetta. tai niin minä sen näen.

Kirjallisuudessa Claes Andersson, Riikka Pulkkinen, Henriikka Tavi, Teemu Manninen, Kati Neuvonen, Outi-Illuusia Parviainen. Ja monia muita. Mikä tässä näyttää yksipuoliselta? Mikä näitä tekijöitä väärällä tavalla yhdistää? Festivaalia, joka on pyöräytetty kasaan käsittääkseni tietyn kulttuuripoliittisen ohjelman jälkeen, muutamassa viikossa (ainakaan NVL:n sivuilla tai jäsentiedotuksessa ei siitä ole aiemmin mainittu), ei ehkä kannattaisi arvioida sen mukaan mitä siitä puuttuu vaan sen mukaan, mitä siinä on. Jos sinulta Karri on mennyt ohi tämä paljon puhuttanut ironia, niin tässä se on: Perussuomalaisen hyvän taiteen käsityksen mukaan käytännössä kaikki nykytaide on rappiotaidetta. Sinä, Saila Susiluoto, Hannu Helin ja Markku Pääskynen.

Kommenttini näin NVL:n toiminnanjohtajana on se, että esiintyjiä on pyydetty mukaan aika laajalla skaalalla. Ne, jotka ohjelmassa mainitaan, ovat sellaisia, joille ajankohta on sopinut – joukosta puuttuu moni sellainen, jolla on ollut päällekkäistä menoa. Esiintyjiä on otettu mukaan myös omien ilmoittautumistensa kautta. Koska festivaalin tapahtuma-aika ja -paikka on kuitenkin rajattu – 12 tuntia molemmissa saleissa plus kuvataidenäyttely ja performanssit – ei kaikkia hyviä tekijöitä kuitenkaan voida esitellä yhtenä päivänä. Joukosta puuttuu siis myös moni sellainen, joka olisi ollut ehdottoman hienoa saada mukaan. Esiintyjälistan lisäksi tapahtuman aikana on monenlaista yllätysohjelmaa, joka tapahtuu tilassa tai kadulla Astoria-salin edessä.

Laura: Kiitos selvityksestä. Jotenkin noin arvelinkin sen menneen. Hieno joukko taiteilijoita joka tapauksessa.

Ja olen toki sitä mieltä, että taiteilijoiden keskinäinen solidaarisuus on ehdottoman tärkeä asia, etenkin silloin kun taiteen integriteetti ja ilmaisunvapaus yleensä ovat uhattuina.

Mutta kuten todettua, olen myös sitä mieltä, että puheena oleva festivaali tapahtuu väärän, harkitsemattoman otsikon alla. Nyt tapahtuman julkisuusarvosta pyrkivät hyötymään myös ne, jotka eivät ole eläissään tehneet mitään ”postmoderniin”, ”tekotaiteellisuuteen” tai kokeellisuuteen” viittaavaa. Ja olen varma, että kysyttäessä he sen myös myöntäisivät. Itse asiassa he jopa ehdottomasti kieltäisivät liittämästä itseään mihinkään ”rappiolliseen”.

Siispä toistan: Tapahtuma on ehdottoman tärkeä kollektiivinen mielenilmaus yleistä kulttuurinvastaista ilmapiiriä ja ilmaisuvapauden rajoittamispyrkimyksiä vastaan, ja siksi myös minä suon sille tukeni. Mutta samalla odotan kollektiivilta tukea kokeilijoille ei ainoastaan tällaisen spektaakkelin yhteydessä vaan myös niin sanotusti ”vaalien jälkeen”.

Hei vaan. Kommentoin nyt minäkin, ja teen sen NVL:n puheenjohtajana, kyseessä olevan hankkeen alullepanijana, ja postmodernistiseen ja kokeilevaan kirjoittamiseen taipuvaisena nykyrunoilijana.

Ensinnäkin: Käsittääkseni joka ikinen tapahtumaan osallistuva taiteilija on ollut mukaan pyydettäessä tietoinen tapahtuman nimestä, eli siis tietoisia siitä että ovat osallistumassa Suomalaisen Rappiotaiteen Festivaalille. En halua uskoa, että kukaan tapahtumaan lupautuneista taiteilijoista olisi siellä kasvattamassa omaa medianäkyvyyttään, tai muuten ”hyötymässä” esiintymisestään, mitä se sitten ikinä voisikaan talkootyöllä tehdyssä tapahtumassa tarkoittaa.

Toiseksi: Kuten ketjussa aiemmin nimimerkit ”Rappiotaiteen festivaalin nimen idean ymmärtävä” ja ”hmm” arvelivat, sekä Laura muotoili, tapahtuma pyrkii keräämään nykytaiteilijoita mahdollisimman leveällä skaalalla. Kun taiteen integriteettiä vastaan aletaan käymään painokasta keskustelua – toisin sanoen kun taidekentän ulkopuolelta ilmaantuu taho, joka pyrkii määräämään sen sisältöjä ja arvoja – ei kyseessä ole pelkästään jonkun nimeltä mainitun taiteellisen suunnan asia, vaan koko nykytaiteen ja -kulttuurin kentän asia. Jos ajattelee sitä mitä kukakin on valmis tukemaan, niin voi sitten vaikka miettiä ihan raadollisesti sitä, että osat saattavat aina muuttua, ja toivon että nykytaiteen (kuului se sitten vaikkapa mihin tahansa modernismiin tai postmodernismiin) puolustajia löytyy – oli syytetyn penkillä mikä tahansa suuntaus. Suomen taiteen kultakaudesta on sata vuotta. Siihen mahtuu paljon taidetta jota puolustaa.

Hienoa joka tapauksessa että otit tapahtuman esiin blogissasi ja tervetuloa Astoriaan 9.4!

Pieni lisäys edelliseen vauhdikkaasti kirjoitettuun: ”toisin sanoen kun taidekentän ulkopuolelta ilmaantuu taho, joka pyrkii määräämään sen sisältöjä, arvoja ja MUOTOA.”

Eino: Kiitos kommentistasi. Myönnettäköön, kun asia on vakava, olen hidas ja vastahakoinen ymmärtämään ironiaa yleensä ja festivaalin otsikossa erityisesti. Olkaamme siis mieluummin, sinun sanojasi lainaten, koko nykytaiteen kentän puolella.

Näitä luetaan juuri nyt