Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Linkin takana: Millainen on tulevaisuuden kirja? Entä runous?

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 26.6.2011 19:32

* Amazon ryhtyi kauppaamaan sähkökirjoja viisi vuotta sitten, nyt niiden osuus on jo yli 50 prosenttia kirjakaupan kokonaismyynnistä. Iso kynnys on siis ylitetty, ja muutokseen on alettu varautua myös huonekalubisneksessä.

* Useimmat sähkökirjat ovat yhä painettujen teosten rinnakkaisversioita, mutta moni miettii myös, millaisen muodon kirja ottaa tulevaisuudessa. Pitäisikö kustantajien unohtaa nykyiset e-kirjat ja  ajatella koko kirjan idea uusiksi?

* Pieni askel ”uudenmuotoisen” sähkökirjan suuntaan otettiin, kun T. S. Eliotin Autio maa julkaistiin äskettäin iPad-versiona. Uutuuden pani tyytyväisenä merkille myös verkkojulkaisu Salonin toimittaja Laura Miller arviossaan. Mutta kysyä sopii, kuka haluaa maksaa tekijänoikeuksiltaan ”vapaasta” teoksesta 14 kertaa korkeamman hinnan kuin Angry Birdsistä.

* Sähkökirjojen metamorfoosia odotellessa voi katsella haastattelun, jossa runoilija Arto Kytöhonka puhuu tietokoneen avulla tuotetusta runoudesta, niinkin varhain kuin vuonna 1989.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Lähestyisin asiaa erittelemällä kenelle ja kuka tekee, kuka tuottaa ja mikä on yhteiskunnan (mm. kirjastot, tutkijoiden ja arkistolaitoksen) näkökulma asiaan. Siis mitkä ovat kunkin tahon intressit ja sen jälkeen kysymällä kunkin ryhmän näkökulmasta relevantteja kysymyksiä, kuten

– Reuna-ehdot: minkälainen kirjan ei pitäisi missään nimessä olla, jotta se täyttäisi minimitarpeet.

– Llsä-arvo: mitä ylimääräistä lisäarvoa kukin malli tuo suhteessa muihin ja keille.

Nykyisillä suljetuilla ekirjoilla on toki monia etuja ja alustojen kehittyessä niitä varmasti tulee vielä lisää, mutta näen myös vakavia ongelmia. Enkä pelkästään teknisiä, vaikka lienet ymmärtänyt ostaessasi lukulaitteen että se ei ole ikuinen ja voit lukea (vuokraamaamaasi lukuoikeutta oikeastaan) niitä vain niin kauan kuin yhteensopivia lukulaitteita on saatavilla ja ne toimivat teknisesti.

Varmaa on,, että alustat eivät kestä ikuisesti. Elektronisen kuluttajakäyttöön tehdyn laitteen normaali käyttöikä tällä hetkellä on noin 3-7v välillä riippuen käytettyjen materiaalien laadusta ja käytöstä. Ei ole mitään takeita, että ostamasi kirjat ovat ilmaiseksi siirrettävissä uudelle alustalle myöhemmin, pahimmassa tapauksessa ei välttämättä ollenkaan.

Viimeistään kun markkinat saturoituvat ts. myynti ei vedä enää entiseen malliin kirjakauppiaalla ja kustantajalla niin voi tulla eteen kiusaus hakea lisätuottoa uudelleenmyynnistä (VHS->DVD->BD). Joudut maksamaan konversiosta eli ostamaan jo kerran ostamasi kirjat uudestaan (maksamaan siirto- ja/tai päivitysmaksun uuteen laitteeseen.)

Lainsäädäntö ja sen muutokset, tekijäinoikeuskäytännöt, kunnianloukkaukset, voivat aiheuttaa ongelmia. Paperikirjan tapauksessa kerran painettua ja levityksessä ollutta kirjaa on erittäin työlästä kerätä takaisin ja estää siinä ollutta tietoa leviämästä. Vaan miten kävikään Amazonin asiakkaille, jotka olivat ostaneet Orwellin Eläinten Vallankumouksen? Eräänä päivänä ekirjasta hävisikin heidän laitteeltaan ja ostettujen kirjojen luettelosta. Rahat ostosta toki oli hyvitetty takaisin tilille, mutta tapaus osoitti että et omista ensimmäistäkään kirjaa lukulaitteellasi. Ne ovat vain sinulla käytännössä lainassa.

Omistat vain lukuoikeuden digitaaliseen kopioon, joka voidaan kutsua takaisin, poistaa kirja lukulaitteista ja et voi asialle mitään vaikka kuinka haluaisit. Amazonin tapauksessa kyse oli tekijäinoikeuteen liittyvästä tulkintaerimielisyydestä. Koska takaisin kutsu oli mahdollista niin se tehtiin, paperikopion tapauksessa Amazon olisi vain maksanut korvauksia ja kirjato olisivat kaikesta huolimatta jääneet markkinoille. Ei niitä kukaan olisi lähtenyt takaisin keräämään. No, seuraavan kerran kyse voi olla jonkun oikeustapauksen vuoksi takaisin kutsuttavasta kirjasta tai valtiollisen elimen vaatimuksestä tehtävästä kirjan takaisin kutsusta, sensuroinnista (poistetaan osia) joko kertoen asiasta tai sitten kirjoittamalla historiaa uusiksi siitä sen enempää ääntä pitämättä.

Digitaalisia kopioioissa olevia DRM:iä myös hakkeroidaan, sitä on tehty jo hyvän aikaa, mutta kun keinot kovenevat kilvassa niin osa DRM keinoista alkaa jo itse asiassa olla sillä rajalla, että ne loukkaavat käyttäjien yksityisyyttäkin.

Hyvä esimerkki tästä on asia josta ei moni edes tiedä. Nimittäin monelle tuttu Adoben Acrobat Reader ei ole vain pelkkä PDF -lukuohjelma vaan dokumentinhallintajärjestelmän osa. Acrobat Suiten ts. Adoben dokumentinhallintajärjestelmään kuuluu myös ominaisuus, jonka voi erikseen tilata Adobelta ja jolla jokaisen halutun dokumentin aukaisu missä tahansa maailmalla se sitten tapahtuikin raportoidaan myöhemmin Adobelle ja josta palvelun tilaaja saa yksilöidyn tiedot jotka Acrobat Reader kaivaa koneesta aina käyttäjän nimeä ym. myöten. Samoin saa tilastotietoa mitä on luettu, miten on luettu, milloin on tarkkaan ottaen luettu jne. No Acrobattia ei ole pakko käyttää, on myös muita lukuohjelmia, mutta niillä ei välttämättä saa auki salattuja PDF:iä eikä voi täyttää kaikkia lomakkeita.

Aivan varmasti myös näissä sähkökirjoissa on vastaavat ominaisuudet, jos nyt ei muuten niin auttamassa niiden tuotekehittelyissä joka on olennainen tarve kilpailukyvyn parantamiseksi.

Menemättä asiassa sen syvemmälle ymmärrät varmasti mihin tämä johtaa. Joissakin maissa mm. yhdysvalloissa on lainsäädäntö, jossa mikä tahansa oikeuden tietoon pelkän tiedon olemassaolon tietoon tuleminen ja oleminen olennainen jutun ratkaisemisen perusteella on peruste vaatia ja pakottaa uhkasakkojen avulla tiedon haltija se luovuttamaan. Kieltäytymien ei ole mahdollista kuin äärimmäisissä erityistapauksissa (lehdistön lähdesuoja ja kansallinen turvallisuus ovat poikkeuksia). On siten vain ajan kysymys milloin Amazon joutuu luovuttamaan ekirjojen lukijoiden tietoja.

No nämä olivat niitä teknisiä asioita ja juridisia seuraamuksia siitä, mitä seuraa siitä että jokin on ylipäätään mahdollista.

Sisällöllisistä asioissa ja myös lukulaitteen käyttäjän lukemiskokemuksen puolesta vapausasteita tulee toki lisää ja niitä varmasti myös ennen pitkään hyödynnetään. Epäilemättä Ted Nelsonin Xanadu -vision (semanttinen verkko) toteutuminen on yhden merkittävän pykälän lähempänä sähkökirjan myötä. On sitten sisällön tekijöiden, taiteilijoiden, kyvyistä ja halusta kiinni kuinka näitä tullaan käyttämään.

Oma näkökulmani muutaman viikon kokeilulla parilla lukulaitteella ei johtanut siihen, että ostaisin omaksi. Keskittymistäni lukemiseen häiritsee tämän tästä em. asiat ja pelkästään se mahdollisuus, että minä en yksin katso ja lue kirjaa vaan että ekirja katsoo ja lukee (analysoi) minun lukemistani.

En kuitenkaan pidä tilannetta toivottomana, ehkä jossan välissä myös täysin avoimia ekirja alustoja tulee joiden julkisen auditoinnin jälkeen pääsen tuosta tunteesta kun tiedän, että lukutilanne on kokonaan omassa hallinnassa ilman ulkoisia tekijöitä — aivan kuten se on perinteisen kirjan kanssa.

ps. pahoittelut mahdollisista väsymyksestä johtuvista kirjoitusvirheistä.

Valaiseva kommentti, joka muistutti komeasti siitä, mitä nettikeskustelu on parhaimmillaan eli tietojen jakamista ja uusien näkökulmien tarjoamista, ei suinkaan omien mielipiteiden tyrkyttämistä. Kiitos!

ac, eikös OpenBook (.opf) ole avoin ekirja-alusta?

@Jouni Kemppi

Eipä ole. Se on vain avoin ekirja -tiedoston julkaisuformaatti, ei valitettavasti muuta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_e-book_formats

eKirja-alustat ovat oikeastaan laite- ja ohjelmistoyhdistelmiä, jotka mahdollistavat yhtäällä lukemisen mutta myös toisaalta yhtä lailla julkaisu- ja jakelualustoja, joilla sisältöä voidaan tuottaa ja kontrolloida kuka ja mitä voi levittää ja saattaa luettavaksi päätelaitteella. Kerätä myös tilastotietoa julkaisijoille ja alustan kehittäjille.

Lukulaitteet leviävät ympäri maailman ja niitä käytetään erilaisissa olosuhteissa, kulttuureissa, lainsäädännön alaisena ja paikallisten tapojen vallitessa. Siihen kuitenkin mitä julkaistavaksi sallitaan vaikuttaa ensisijaisesti julkaisijan ja alustan haltijan maan lainsäädäntö, kulttuuri- ja moraalikoodit sekä kauppatavat eikä niinkään lukijoiden vastaavat olosuhteet.

DRM:llä suojattuun alustaan ei ole muilla käytännössä mitään asiaa. Sen haltija yksin päättää kaikesta mitä sillä voi (käytännössä tavis, unohdetaan siis hakkerointi* tässä vaiheessa) lukea ja joku saattaa yleisön alustaa käyttäen luettavaksi.

*) alustan haltija voi pakottaa päivittämään alustan ja estämään muun paitsi sallimansa sisällön aivan kuten Sony pakotti PS3 päivitykset. Jos et päivitä, et pelaa peliserverin tarvitsevia pelejä, jos päivität et käytä Linuxia jne.

Tietysti sosiaalisella paineella ja lainsäädännölläkin voidaan alustan haltijaan yritää vaikuttaa, mutta minkä maiden lainsäädäntöä julkaisijan ja alustan haltijan pitäisi noudattaa kullosessakin tiloanteessa on sekin jo yksi mieleen tulevista haasteista tätä asiaa mietittäessä. Heille on helpompi jättää sallimatta ja julkaisematta kaikki sellainen materiaali josta voisi tulla ongelmia. Riskejä minimoitaessa päädytään yleensä pienimmän yhteisen nimittäjän mukaiseen materiaaliin jota julkaistaan.

Avoimet formaatit poistavat tietysti osan ongelmista, mutta ei läheskään kaikkea. Kyky lukea suljetulla alustalla avoimia eKirjoja on vain alustan haltijan myöntämä _etuoikeus_, eikä mitenkään taattu _kansalaisoikeus_ ainakaan vielä. Haitalliseksi koetun materiaalin poistaminen, oli se sitten avoin eKirja tai mitä tahansa, on alustan haltijalle yhtä triviaalia kuin on tehdä virustarkistimen sormenjälkiin ja heuristiikkaan perustuva ohjelma joka estää niiden suorittamisen. Yhtä helposti voidaan estää tiettyjä fraaseja, avainsanoja tai tietyn tarkistussumman sisältävän kirjan lataaminen ja lukeminen ko. laitteella.

Siispä ilman että alustan valmistaja julkaisee vapaasti formaattien kuvaukset ja julkaisuvälineet, joilla lukulaitteeseen voidaan luoda, siirtää ja muokata materiaalia lukulaitteisiin ilman heidän omaa vuorovaikutustaan ei oikein voida puhua edes osin avoimista alustoista.

Tehdessään tämän alustan valmistaja ja haltija samalla luovuttaisi kuitenkin yhtäläisen oikeuden alustaan mikä ei oikein ole realistista ajatellen, että heiltä on sitoutunut alustan kehittämiseen yleensä melkoinen määrä pääomia ja henkilöresursseja. Panosten vastikkeeksi odotetaan yleensä merkittäviä tuloja. Siksi avaavaa päätöstä ei siis oikein voi pörssissä olevalta toimijalta ainakaan olettaa, se ei olisi omistajien etujen mukaista toimintaa ja sitten saattaisi sellaisen päätöksen tekijät helposti korvausvastuun alaisiksi elleivät he osaa näyttää miten avaaminen tuo lisäarvoa omistajille tai sitten avaaminen johdu ulkopuolisesta pakottavasta syystä kuten esim. lainsäädännöstä.

Syitä olla sallimatta sisältöjä ei tarvitse etsiä kaukaa. Julkaisijan ahneus, eturistiriita, sopimusrikkomukseksi katsottu asia, välinpitämättömyys tai muu vastaava voisi myös estää jonkin kirjan vapaan version lukemisen sallimisen tai johtaa jopa suoranaiseen kieltämiseen oikeudenkin puolesta.

Voisimme tietysti miettiä näitä meidän kotoisia tapauksia, kuten Sonera -kirjaa ja Pääministerin Morsian kirjaa. Mitä olisi seurannut jos ne olisi julkaistu vaikkapa avoimena eKirjana ja niiden poistamista olisi vaadittu lukulaitteilta.

Avoimien formaattien tuki ei siis takaa sitä että kaikkea voi lukea nyt ja tulevaisuudessa. Siihen tarvittaisiin avoimeksi auditoitua alustaa, jota yksikään yksittäinen taho ei voi kontrolloida eikä määräillä mitä sillä voidaan julkaista ja mitä ja kuka sillä voi lukea. Laitteen valmistajia pitäisi olla useita ts. saatavuuden varmistettu ym.

FSF:n Richard Stallman kiersi puhumassa näistä asioista jo -90 luvulla ja valitettavasti hänen maalailemansa uhkakuvat ovat myös jo osin toteutuneet. En ole ollut aina enkä ole edelleenkään hänen kanssaan aivan kaikesta samaa mieltä, hän on niin äärimmäinen tapaus joissakin suhteissa, mutta hänen eKirjoihin liittyvien vaaratekijöiden (mm. right to read) esille tuomista asioista on oikeastaan hyvin vaikea olla eri mieltä.

Erityisesti mikäli eKirjoista tulisi käytännössä ainoa tapa julkaista kirjoja suljetuilla aluistoilla ja perinteinen painettu formaatti jakelukanavana tuhoutuisi. Se muuttaisi ja jakaisi merkittävällä tavalla kentän uudestaan antaen samalla pienelle joukolle ihmisä hyvin suuren mahdollisuuden kontrolloida tietoa, sen saatavuutta ja myös sitä kautta käyttää huomattavaa valtaa — mikä on aika merkittävä uhka kun sitä malttaa edes hetken pysähtyä miettimään.

Olen kuitenkin toiveikas sen suhteen, että emme ajaudu em. tilanteeseen vaan että lainsäätäjä ja valveutuneet kansalaiset (EFF ym.) näkevät ko. vaarat ja pitävät riittävästi meteliä näistä asioista ennen kuin on liian myöhäistä.

Ac, viestisi ovat oivia ja kattavia, kiitokset niistä.

ac: ”Eipä ole. Se on vain avoin ekirja -tiedoston julkaisuformaatti, ei valitettavasti muuta.”

Aivan oikein, ajatusvirhe minun puoleltani, julkaisuformaatti ja alusta ovat kaksi eri asiaa.

ac: ”Kerätä myös tilastotietoa julkaisijoille ja alustan kehittäjille.”

Tilastotietojen keräämistä en sinällään pidä pahana asiana, keräileväthän ylläpitämäni palvelimet monia erilaisia tilastoja (Joita muuten luovuttelen OKM:n virkamiehille…) palveluiden käytöstä.

Mutta, mikäli noita tilastoja on helppo tarkastella jopa laitekohtaisesti (Eli siis käytännössä käyttäjäkohtaisesti) JA niiden perusteella voidaan muokata _laitteen_ sisältöä mennään jo niin pitkälle etten usko kovinkaan monen ihm^Wkuluttajan tuota sulattavan.

Minä muuten pahoin pelkään, että valtaapitävät näkevät jälkikäteissensuurin vain hyvänä mahdollisuutena ja näin olleen EFF yms. järjestöjen rummutus kaikuu kuuroille korville. Toki toivon olevani väärässä.

Uudenlaiset kirjakokeilut vaihtelevalla multimediasisällöllä voivat olla mielenkiintoisia mutta ensin alkuun olisi ihanteellista jos voitaisiin tuottaa litteänä (eli mahdollisimman edullisesti sähköiseen muotoon siirrettynä) ja kontrolloimattomana merkittävä määrä tekijänoikeuksista vapaata sisältöä. Lukulaite joka pyrkii estämään tämänkaltaisen sisällön julkaisemisen (vrt. Applen Flash-esto), tai rekisteröi sen lukemista, ei voi menestyä.

Kun laitekanta on avointa ja sille on merkittävää ilmaista sisältöä (eli paljon potentiaalisesti maksavia käyttäjiä), on mahdollista, että sille saadaan kehitettyä myös järkevä menetelmä jakaa tekijänoikeudellista ja maksullista aineistoa, perustuen esim. jonkinlaisiin sekalaisten sisältöjen käyttöoikeuspooleihin ja käyttöoikeuskohteiden mahdollisimman metatiedottomiin tunnisteisiin.

Sähköisten alusta- ja formaattimonopolien syntymistä voi yrittää ehkäistä — ja samalla edistää laillista sähköistä lukemista ja vähintäänkin viivyttää painetun kirjan kuolemaa — jakamalla painetun kirjan kylkiäisenä sähköistä, yksilöimätöntä lukuoikeutta esim. kustantajan koko sähköisten kirjojen valikoimaan rajoitettuna aikana tai rajoitetuin nimekemäärin. Moni lukija tarttuu sähkökirjaan kuitenkin pikemmin käyttömukavuuden (sisällön välitön saatavuus, keveys, ei lukulampun tarvetta jne.) kuin marginaalisesti edullisemman hinnan vuoksi. Samalla käteen jäisi myös jotain konkreettista, jonka lukuoikeus ei koskaan katoa ja jonka voi halutessaan myös lainata tai myydä.

Dick Harrison Danielille opettaa:

On Suomi Itämaa
siellä finnarit asustaa
ne lahjaruotsia kummasti vastustaa

On Suomi Itämaa
sieltä myös munuaisen saa
jos omat suodattimet sattuu kaatumaan
eikä toimi enää lahjoitettukaan

On Suomi Itämaa
ja Ruotsia se toivon mukaan puolustaa
Sveallahan ei ole enää armeijaa
ne meni kotiin Mariaa katsomaan

On Suomi Itämaa
ei sieltä palvelua saa
muualla kuin harvoissa
suljetuissa verstaissa

On Suomi Itämaa
pysy siis vaan kotona
ja yritä saada Victorian kanssa lapsia
muuten finnariltä tarvitaan taas apua.

Näitä luetaan juuri nyt