Kollega Janne Kortteisen esikoisesta: "Pelkkä julkisuudenkipeä skandaali"

Profiilikuva
Blogit Kohtaamiset
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Janne Kortteisen esikoisteosta ja sen vastaanottoa koskevat aavistukseni näyttäisivät olevan toteutumassa. Nyt, kuukautta myöhemmin, kirja on saanut intohimot liikkeelle.

Juho Nieminen, kiitosta saaneen toisen kokoelmansa äskettäin julkaissut nuori runoilija, teilaa kollegansa teoksen kertakaikkisesti. Niemisen mielestä Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa on ”400-sivuinen sekamelska” ja ”pelkkä julkisuudenkipeä skandaali”.

Nieminen myöntää teoksen paikoittaiset ansiot, mutta syyttää kirjailijaa ja samalla hänen kustantajaansa keskentekoisen tuotteen julkaisemisesta.

”Kansanopistossa näitä sekalaisia pätkiä voi näyttää koko luokalle ja kaikki esittävät ehdotuksia siitä, miten tekstiä mahdollisesti voisi jatkaa. Nerolle tietenkin tekstin täydellistyminen on toissijaista, koska kaikki mitä hän hutiloiden tekee on parempaa kuin keskivertokirjoittajan loppuun asti hiottu teksti”, Nieminen arvioi.

Niemisen mielestä Kortteisen ainoa motiivi kirjan kirjoittamiselle on hakea itselleen television reality-sarjoista tuttua julkisuutta.

”Kirjailija on ottanut itsensäpaljastajan ja epäonnistumiseen heittäytyvän rohkelikon roolin – ja lopulta ainoa asia, mikä lukijalle tulee selväksi on se, että hän kaipaa huomiota niin kuin lapsi, joka tahallaan meuhkaa ja rikkoo sääntöjä”, Nieminen kirjoittaa.

Kovia sanoja, joihin Kortteinen vastasi saman tien omassa blogissaan.

Niemisen täyslaidallisen ylilyönteihin – ja heikkouksiin – kiinnitettin pian huomiota Patalonia-blogin dialogissa.

Kortteisen esikoisen puutteisiin ja kypsymättömyyteen viittasi äskettäin myös Helsingin Sanomien kriitikko Aki Salmela, pääosin kuitenkin myönteisessä arvioissaan.

Näin Salmela:

”Kortteisen teos ilmoittaa olevansa viattomuuden manifesti. Otan sen sellaisena. Otan sen nuoruuden, viattomuuden, harkitun ja tiedostetun naiiviuden ja silkan mielikuvituksen manifestina.

Ja sellaisena se on juuri niin kiihkeä ja holtiton kuin vain toivoa sopii. Kortteinen saarnaa, rienaa ja haltioituu niin kuin vain harva kirjoittaja on sitten Rimbaudin tehnyt: koko nuoruutensa voimalla.

Tämä kirjoitusta kuljettava kiihko on paitsi eräs kirjan kantavista voimista, myös yksi sen keskeisimmistä heikkouksista.”

Keskustelu on alkanut, eikä sitä sovi moittia ainakaan puolivillaisuudesta.

PS. Alkuperäisestä kirjoituksestani seurasi moitteita, koska minulla ja Kortteisella on sama kustantaja – seikka, johon myös Nieminen blogissaan viittaa. Jääviyttäni koskeviin syytöksiin vastasin täällä. Omia lukukokemuksiani olen käsitellyt näin.