Kari Hotakaisen sielu on mahassa
Kun Siltalan tiedottaja tarjosi Pauli Kohelon haastattelua tämän uutuuskirjan Kassan kautta johdosta, ymmärsin vaieta. En ollut vielä lukenut kirjaa, mutta ristijärveläisen metsurin ja visionäärin edellisen teoksen, Ohessa tilinumeroni perusteella arvasin, että teos on humoristinen, ja minähän en humoristeihin kajoa, enää. Olen oppinut kantapään kautta, että siitä ei seuraa kuin mahalasku, korkeintaan keskinkertainen juttu, seiska miinus.
Mieleeni tulee heti kaksi tapausta. Molemmat liittyvät kirjailija Kari Hotakaiseen. Niinä kahtena kertana, joina olen haastatellut häntä, molemmista on jo vuosia, hän teki minuun vaikutuksen. Hän oli vapisuttavan totinen, mutta hänen lauseensa… Voih, oli täysi työ hillitä itsensä ja olla räjähtämättä nauruun.
Häntä ei naurattanut.
Hänen totinen olemuksensa sai minut tekemään melkein akrobaattitemppuja. Testatakseni hänen pokkaansa kysyin häneltä niinkin alaikäisen kysymyksen kuin missä sielu sijaitse. Hotakainen nimittäin kertoi lukeneensa aika paljon uskonnollista kirjallisuutta silloista romaaniaan Iisakin kirkkoa varten. Olipa hän sepittänyt virrenkin romaaniinsa.
Hän vastasi, naama peruslukemilla, että sielu on mahassa.