Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Julian Assange antoi Wikileaksille kasvot

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 30.7.2010 06:28

Viime viikkoina ei ole voinut olla törmäämättä Wikileaksia käsitteleviin juttuihin. Entistäkin ajankohtaisemmaksi aihe tuli alkuviikosta, kun sivusto julkaisi massiivisen määrän Afganistanin sotaa koskevia salaisia asiakirjoja.

Dokumentteja aineistossa on yli 92 000. Onneksi esimerkiksi New York Times on penkonut ne puolestamme. Molempia selvästikin tarvitaan nykypäivän mediakentässä, sekä uusin pelisäännöin toimivia villejä pilliin viheltäjiä että perinteisin keinoin toimivia uutislehtiä ja mielipiteenmuokkaajia.

Sillä vaikka kaikki ovat kuulleet sanan Wikileaks, kuinka moni on käynyt itse sivustolla tai lukenut sen sisältämää materiaalia?

Aihe on ollut helpompi tarjota lukijoille myös sen jälkeen kun Wikileaksin perustaja, aikaisemmin julkisuutta vältellyt Julian Assange alkoi joku aika sitten esiintyä ahkerasti mediassa.

Aikakauslehti New Yorker julkaisi laajan jutun Assangesta heinäkuun alussa ja pian sen jälkeen hänet esiteltiin myös suomalaisille tv-katsojille A-studiossa.

Ihmiset halusivat saada tietää, kuka on tuo oudolla tavalla kiehtova mies, joka perustaa jotakin jota on vaikea määritellä ja joka pakenee itsekin kaikenlaisia määrittely-yrityksiä. Assange itse välttää ilmaisua Wikileaksin ”perustaja” ja käyttää mieluummin sanaa ”päätoimittaja”.

Titteleistä viis, mutta on satumaista ja jännittävää, että maailman tiedonvälityksen keskiössä on ainakin hetken ajan mies, jolla ei ole pysyvää kotia. Tai että uutisorganisaatio, jota hän johtaa, ei ole varsinaisesti mikään organisaatio eikä sitä tavallaan ole edes fyysisesti olemassa.

Ei ole pääkonttoria jossa vierailla eikä puhelinkeskusta johon soittaa. Se on ehkä romanttinen ajatus, mutta tärkeä osa koko Wikileaksin viestiä. Ideat ja niitä liikuttelevat oikeat ihmiset ovat vastuutaan pakoilevia järjestelmiä tärkeämpiä.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt