Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Jörn Donner muistutti kirjailijan menestyksen vaaroista

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 11.7.2010 08:01

Jörn Donnerin mielestä Sofi Oksasen ja hänen kustantajansa tiet erkanivat, koska kirjailijan pää ei kestänyt menestystä.

Donnerin Suomen Kuvalehdelle laatima mielipidekirjoitus ilmaisee harvinaisen selväsanaisesti sen, mistä Oksasen ja WSOY:n välirikossa oli kysymys.

Donner muistuttaa, että suurin osa suomalaisista kirjailijoista ansaitsee elantonsa muilla töillä tai apurahoilla. Pelkästään kirjojensa myyntituloista riippuvaiset saavat hänen mielestään varautua konkurssiin.

”Parhaassa tapauksessa ansaitsemme 5000 euroa kirjalla, jonka tekemiseen on mennyt vuosi”, Donner summaa.

Poikkeukset ovat harvassa. Donner mainitsee nimeltä Laila Hirvisaaren, Kjell Westön ja Sofi Oksasen, joiden teokset ovat tuottaneet monikymmenkertaisesti sen, mihin valtaosa kirjailijoista joutuu tyytymään.

Donnerin mukaan toisilla menestys ”menee päähän, toisilla ei”.

Sofi Oksasen Puhdistukselle Donner sanoo povanneensa menestystä heti teoksen ilmestyttyä. Romaanin myynti oli kuitenkin yllätys.

”Ei sen laatu muuttunut silmissäni myyntilukujen kasvaessa. Mutta ehkä Sofi Oksasen pää muuttui.”

Se on Donnerin tarjoama selitys kirjailijan ja hänen kustantajansa kohua herättäneelle välirikolle.

Salmenniemi – ”hyödytön” kirjailija

Aihetta sivutaan – Oksasen tapausta mainitsematta – myös saman lehden Hän-muotokuvassa, jonka kohteena on runoilija Harry Salmenniemi.

”Kirjoittaminen suojelee minua siltä, että muuttuisin osaksi koneistoa”, runoilijantoimen realiteeteista perillä oleva Salmenniemi sanoo.

Muotokuvan kirjoittajan luonnehdinta seurailee samaa ajatusta: ”Kaikilla mahdollisilla kulutusmittareilla mitattuna Salmenniemi on hyödytön: hän ei tuota eikä hän kuluta, hän on vähästä riippuvainen, ja sekin mistä hän on riippuvainen, on lähes ilmaista.”

Lausahdus jossain toisessa yhteydessä voisi täyttää herjauksen tunnusmerkit, ellei olisi peräisin todennäköisesti Salmenniemen omasta suusta.

Kun tiedustelin runoilijan omaa arviota muotokuvasta, hän vastasi tekstiviestillä Sysmän helteestä: ”Ihan ok se juttu oli, kiva että sain siihen runoja mukaan, niin tuli vähän lähemmäs kirjallisuutta. Runous on kuulemma hankalaa. Teen sitä täällä parhaillaan.”

Niinpä niin, menestys. Vaan kuinka meidän käy ja kuinka käy kirjallisuuden?

Erään arvion mukaan odotettavissa on lihavia aikoja, ainakin kustantajille. Suuret ikäluokat ovat jäämässä joukolla pois tuotantoelämästä. Luppoajan lisääntyessä ihmiset alkavat kirjoittaa. Voi sitä muistelmien tulvaa, joka haamukirjoittajia, agentteja, kustannustoimittajia ja lukijoita pian odottaa!

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Kirjailijaakin vaani ns. keltainen vaara – eikä nyt ole kysymys Kiina-ilmiöstä.

Näitä luetaan juuri nyt