Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

John Cage ja 6’40” melkein hiljaisuutta

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 26.3.2010 17:22

Perjantaina Helsingissä Vanhan ylioppilastalon lavalla esitetty avantgardesäveltäjä John Cagen kuuuluisin teos muistutti, kuinka vaikea on vastata yksinkertaisiin peruskysymyksiin mitä, missä, milloin, miten ja miksi.

Mikä estää silti yrittämästä.

Teoksen nimi on 4’33” ja se ”sisältää” pelkkää hiljaisuutta. Ennalta sävelletyn musiikin sijaan teos ”koostuu” kaikista niistä äänistä, jotka kussakin esitystilanteessa syntyvät.

Sävellyksen ensiesityksessä 1952 lavalla nähtiin mies ja flyygeli. Kappaleen alussa ”solisti” avasi soittimen kannen ja teoksen päätyttyä hän laski kannen jälleen alas. Siinä kaikki.

(Itse asiassa siinä ei ollut ”kaikki”. Teos nimittäin jakaantuu kolmeen osaan ja näin ollen kannen avaaminen ja sulkeminen toistui kolme kertaa.)

Vanhalla ”koetussa” versiossa solisteja oli kaksi, taiteilijat Carl Michael von Hausswolff ja Petri Kuljuntausta. Esityksen alussa he kaivoivat kantolaukuista kaksi Fender Telecasteria ja vetivät oikeaan käteensä läpinäkyvän muovisen hansikkaan.

Esivalmisteluiden jälkeen miehet astelivat lavan reunalle asetettujen nuottitelineiden ääreen ja vilkaisivat toisiinsa esityksen alkamisen merkiksi.

Tässä kohtaa painoin kännykkäni nauhoitustoiminnon päälle.

Seuraavien minuuttien aikana kännykän muistiin tallentui kitaroiden synnyttämää sähköistä kohinaa ja yleisön aiheuttamia satunnaisia ääniä. Kun kaikki kolme osaa oli käyty läpi, soittajat vilkaisivat toisiinsa ja kumarsivat kiitokseksi.

Aplodien päätyttyä katkaisin äänityksen. Aikaa oli kulunut 6’40”.

Lukemasta näkee, että tämä ruotsalais-suomalainen versio oli ”alkuperäiseen” verrattuna pituudeltaan lähes kaksinkertainen.

Esityksen venyttäminen ei ollut kuitenkaan luvatonta, sillä nimestään huolimatta kestoa ei ole teoksen ”partituurissa” tarkasti määrätty.

Amerikkalaissäveltäjän lähes puoli vuosisataa sitten esittämä ja taideyhteisöä yhä kutkuttava ”kysymys” pysyy silti samana. Mikä on musiikkia ja mikä on taideteos?

Yksi vastaus on tässä: Kaikki musiikki syntyy viime kädessä kuulijan päässä, niin myös John Cagen 4’33”.

Ja toinen tässä: Taide on keksintö, jonka tarkoitus on selvittää, mitä taide on.

Nykytaiteen kysymyksiä pohtiva IHME-festivaali jatkuu sunnuntaihin 28. maaliskuuta saakka.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Totaalista huuhaata a la ’nykytaide’. Performanssitaide ja mimiikka sikseen, musiikkiin kuuluu olennaisesti sävel ja rytmi, järjestäytynyt ääni. Yleisön yskähdykset ovat hälyä ja haja-ääniä, eivät mitään taidetta. Taidemaalauksessa tämä olisi tyhjä, pohjustettu kangas…tuskin kukaan pitäisi sitä ’oikeana’ taiteena. Tai kuvanveistossa savikimpale odottamassa dreijaajaa… hohhoijaa.

Näitä luetaan juuri nyt