Janne Kortteinen - esikoiskirjailija, josta kaikki kohisevat
Kirjan ilmestymiseen on viikko, mutta kuhina kirjallisissa piireissä käy ennenkuulumattoman kiihkeänä. Onko tässä vihdoin teos, joka siirtää kotimaisen kertomakirjallisuuden uudelle vuosituhannelle?
Tilaus on ollut ilmassa jo pitkään. On toivottu ja kaivattu kirjaa, joka murtaisi kertaheitolla suomenkielisen proosan lukkiintuneet konventiot. Joka valjastaisi käyttöönsä aikansa ja yhteiskuntansa koko kielellisen paletin, eikä tyytyisi vain kertomaan, mitä päähenkilölle tapahtui ja missä järjestyksessä.
Nyt nuo odotukset on lastattu Janne Kortteisen, 21, hartioille. Se, miten teos vastaa haasteeseen selviää ensi maanantaina, kun nuorukaisen esikoisteos Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa (ntamo) ilmestyy.
Kohu on tietysti kustantaja Leevi Lehdon määrätietoisen markkinoinnin ansiota. Ensin sirotellaan vaivihkaisia ennakkotietoja tulevasta teoksesta yksityisiin keskusteluihin ja sen jälkeen julkaistaan sosiaalisessa mediassa tiedote kirjan ilmestymisestä. Lopulta lähetetään ennakkokappale kirjasta sähköisessä muodossa muutamille avainhenkilöille (joihin allekirjoittanutkin lukeutuu).
Ystävieni Facebook-päivitysten perusteella viesti näyttää menneen hyvin perille. ”Jotain jännää taitaa olla tulossa!” huudahti eräskin.
Silmäilin teoksen läpi tänään iltapäivällä, ja voin jo ylimalkaisen kokemukseni perusteella sanoa, että kirja on valmis kohtaamaan siihen kohdistuneet odotukset. Se näyttää jännittävältä ja ainakin ehdottoman erilaiselta. Mitä kaikkea tuohon esitykseen sisältyy – ja kuinka onnistunut se lopulta on – selviää tietysti vasta tarkemman tutustumisen jälkeen.
Itse kutsuisin sitä tässä vaiheessa moniääniseksi ja moniaineksiseksi romaaniksi.
Ja sanon tämän itseni ja arvostelukykyni peliin laittaen siitäkin huolimatta, että Kortteisen kustantaja on julkaissut myös omia teoksiani. Motiivini kirjoittaa teoksesta ennakkoon perustuu pintapuolisen lukukokemuksen lisäksi varmuuteen, että siitä tullaan vielä puhumaan ja kirjoittamaan paljon ennakkokohun jälkeenkin.
Tässä vaiheessa olemme tietenkin vain lupausten varassa.
Kustantajan oman ilmoituksen mukaan kyseessä on ”viattomuuden manfifesti, jonka muoto vaihtelee laavavyörymäsiten näkyjen, ilmestysten, epifanioiden, illuminaatioiden, enteiden, vaikutelmien ja aavistusten sekä minimalistisempien runojen, fragmenttien, haikujen, naivismien, suoran puhuttelun, munanheilutuksen, saarnan, rukouksen ja sydänäänien välillä.”
”Se on uuden sukupolven kuiskaus-huuto, joka saattaa vielä tehdä lopun sekä runoudesta että proosasta”, kustantaja kirjoittaa.
Niin tai näin, vaikuttaa joka tapauksessa siltä, että Kortteisen teos on toteuttamassa kustantajansa jo aikaa sitten lausumaa ennustusta, jonka mukaan suomalainen proosa tulee kokemaan samankaltaisen mullistuksen, joka on viime vuosina nähty runoudessa.
Saas nähdä, kuinka käy.