Jääkaappiko muka ruotsalainen keksintö?

Muistamme varmasti kirjailija Jay McInerneyn ja hänen kohutun esikoisensa Manhattanin valot vuodelta 1984. Ja vielä senkin, ettei romaanissa mainittu päähenkilön nimeä. Mutta mikä olikaan hänen ammattinsa?

Niinpä niin, sehän oli fact checker eli faktojen tarkistaja.

Omalaatuinen ja kiehtova ammattikunta on suurten amerikkalaisten aikakauslehtien arkea, ylellisyys, johon kotimaisilla lehdillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

Meillä lähdetään siitä, että kirjoittaja itse vastaa juttunsa asiatietojen tarkistamisesta. Käytäntö on osa toimittajan ammattiylpeyttä ja perustuu hänen oletettuun, lähtökohtaisesti erinomaiseen yleissivistykseensä. Työn varmistajana toimii yleensä toimitussihteeri. (Suomen Kuvalehdessä kullakin jutulla on vähintään kaksi esilukijaa.)

Amerikkalaislehdissä kirjoittajan ja käsittelijäportaan välissä toimii siis fact checkerien näkymätön mutta välttämättömäksi koettu ammattikunta. Heidän tehtävänään on esimerkiksi varmistaa, että kirjailijan nimi on oikein kirjoitettu ja että mainittu romaani tosiaan ilmestyi ilmoitettuna ajankohtana. Ja ettei romaanissa mainittu päähenkilön nimeä ja että hän työskenteli erään aikakauslehden fact checkerinä.

McInerneyn romaanissa aikakauslehden nimeä ei mainita, mutta sen esikuvaksi on arveltu ainakin Harper’s Magazinea ja New Yorkeria (jossa kirjailija itse aikoinaan työskenteli faktojen tarkistajana). Kuten romaanista kävi ilmi, käytäntöön kuului, että tarkistajan tuli merkitä käsikirjoituksen marginaaliin kunkin faktan kohdalle vähintään kaksi lähdettä, josta asiatieto oli tarkistettu.

Melkoinen homma siis, mutta jälkikin on sen mukaista. Olen lukenut esimerkiksi New Yorkeria 70-luvulta lähtien, yhteensä ainakin viisisataa erillistä numeroa, ja nähnyt tuona aikana lehdessä vain kaksi tai kolme toimituksen ”korjausta”. Siihen ei moni lehti pysty, ainakaan ilman päteviä ja tunnollisia fact checkereitä.

Olen tähän asti olettanut, asiaa sen kummemmin miettimättä, että asiatietojen tarkistus koskee vain asiajuttuja. Niinpä hämmästykseni oli valtava, kun Observerin julkaiseman jutun perusteella sain tietää, että ainakin New Yorkerin tapauksessa faktat tarkistetaan myös lehdessä julkaistavien runojen kohdalla.

New Yorkerissa käytäntö on vanhaa perua. Esimerkiksi vuonna 1948 lehti jätti julkaisematta erään avustajansa runon, kun tämä kieltäytyi muuttamasta muuatta sen yksityiskohtaa fact checkerin tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Observerin mainitsema toinen esimerkki on viime vuodelta. Runoilija Michael Robbinsin lehdelle tarjoamasta runosta saattoi lukea väitteen, että jääkaappi on ruotsalainen keksintö. Tarkistajien mukaan tieto ei tarkkaan ottaen pitänyt paikkansa, mutta neuvottelujen jälkeen lehti antoi periksi ja runo julkaistiin. Perustelun mukaan runon säe voitiin näet tulkita myös niin, että ”ruoan säilöminen kylmässä” on Pohjolan ankarissa oloissa asuvien, siis vaikkapa ruotsalaisten keksintö.

Niin tai näin, ”runoilijan vapaus” tulkitaan näköjään eri tavoin kahta puolen Atlantin valtamerta, Atlanttia.