Ior Bock, villillä mielikuvituksella varustettu eksentrikko on poissa
Omaperäisen mystikon traaginen ja väkivaltainen kuolema järkyttää ja puhuttaa.
Nekin, jotka tunsivat Ior Bockin vain julkisuudesta, omaavat tarvetta kommentoida tapausta jollakin tavoin.
Naapuriblogin kirjoittaja muistelee lähelle tullutta kohtaamistaan Bockin kanssa. Merkintä palauttaa mieleen Bockin tunnetuimman tempauksen, aikeen kaivaa esiin Lemminkäisen temppelin oletetut rauniot Sipoon Gumbostrandissa.
Kuten tunnettua, hanke ei johtanut toivottuun tulokseen. Sen sijaan Bock ja hänen mielikuvitukselliset tarinansa Bockin perheen saagasta tulivat laajemminkin tunnetuiksi. Siihen asti Bockin huimista jutuista olivat päässeet osallisiksi lähinnä ne, jotka olivat osallistuneet hänen opastetuille retkilleen Suomenlinnassa. Se, pitikö Bockin juttuja lumoavina vai pelkästään vailla toden perää olevina hullutuksina, riippui kuulijasta.
”Kiintiöjuntin” omakohtainen pikku kertomus sisältää kuitenkin jotain olennaista. Bock jos kukaan oli ja on kiehtova ja ristiriitainen henkilö. Hänen persoonassaan ja hänen ympärilleen kehkeytyneessä, enimmäkseen itse tuotetussa legendassa on hulluuden ja vaarankin piirteitä.
Minä tunsin Iorin, en hyvin mutten ihan huonostikaan. Tutustuimme joskus 70-luvun puolivälissä, ja vierailin jopa muutaman kerran hänen kotonaan Mannerheimintiellä. Tuohon aikaan hän käytti vanhaa sukunimeään Svedlin ja oli tuttu hahmo silloisissa boheemipiireissä. Luonnehtisinko häntä vanhaksi hipiksi ja mystikoksi. Hän ei sietänyt sovinnaisuutta, mutta suhtautui muihin lämpimän ystävällisesti.
Meidän tiemme tosin erkanivat pian, enkä muista edes tavanneeni häntä sitten 80-luvun alun. Eli tarinat Lemminkäisen temppelistä ja sperman jumalaisesta voimasta tulivat minullekin tutuiksi vain tiedotusvälineiden kautta.
Suren kuitenkin muinaista ystävääni ja hänen traagista loppuaan. Hänen mukanaan menetimme eksentrikon ja tarinankertojan, jollaisia ei keskuudessamme ole koskaan liian paljon. Olipa kertomus Lemminkäisen temppelistä totta tai ei, ilman Bockin kaltaisia kertojia meillä ei olisi Lemminkäistäkään, jonka tarinan arvoa ei kai kukaan epäile.