HS:n laatuvertailu on hyvä idea mutta toteutus täyttä puppua

Profiilikuva
Blogit Kohtaamiset
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Helsingin Sanomat pani kustantamot laatujärjestykseen ”mittaamalla” niiden julkaisemien kirjojen taiteellista tasoa. Eikö samaan tulokseen olisi päässyt lukemalla ja arvioimalla kirjoja?

Lehti arvioi kustannustalojen laatua itse kehittämällään pisteytysjärjestelmällä. Pisteitä kertyi sen mukaan, kuinka hyvin kustantamon kirjat olivat pärjänneet mm. erilaisissa kilpailuissa. Tiliä kartuttivat myös ulkomaisten käännösten määrät ja sijoitukset myydyimpien kirjojen listalla.

Selvityksen tulos oli jokseenkin arvattava. Laatuvertailun perusteella Otava nousi ykköseksi ohi vielä vuosikymmen sitten kärkipaikkaa pitäneen WSOY:n. Kolmanneksi kiri edellisiä huomattavasti pienempi Teos.

Mikäs siinä. Saman arvion kotimaisista kustantamoista olisi voinut esittää kuka tahansa kirjallisuutta seuraava pelkällä näppituntumalla. Sen sijaan HS:n kehittämä indeksi on täyttä humpuukia, jossa ”menestys” ja ”taiteellinen taso” sekoittuvat käsittämättömällä tavalla.

”HS-selvityksen” nimellä kulkevaan laatuvertailuun voisi suhtautua leikkimielisesti, ellei sitä tarjottaisi lukijoille niin tosissaan.

Lehden mukaan selvitys on julkaistu ”maailmalta tutun avoimen datan periaatteen hengessä”, toisin sanoen lehden julkaisemat pohjatiedot ovat ”kaikkien vapaasti käytettävissä, julkaistavissa ja muokattavissa”.

Just joo. Onko hölmömpää, turhempaa ja mahtipontisempaa ideaa kuultu.

Sääli, sillä selvityksen perusajatus on sinänsä loistava. Eli miten arvottaa kustantajia niiden julkaiseman kirjallisuuden taiteellisen tason perusteella – myyntilukuihin ja muihin taloudellisiin mittareihin tuijottamatta.

Oma ehdotukseni kirjallisuuden taiteellisen laadun mittaamiseen on se perinteinen: pankaa kriitikkonne asialle.

Suomen Kuvalehti ja Otava ovat osa Otava-konsernia.