Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

HS:n laatuvertailu on hyvä idea mutta toteutus täyttä puppua

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 27.1.2011 16:56

Helsingin Sanomat pani kustantamot laatujärjestykseen ”mittaamalla” niiden julkaisemien kirjojen taiteellista tasoa. Eikö samaan tulokseen olisi päässyt lukemalla ja arvioimalla kirjoja?

Lehti arvioi kustannustalojen laatua itse kehittämällään pisteytysjärjestelmällä. Pisteitä kertyi sen mukaan, kuinka hyvin kustantamon kirjat olivat pärjänneet mm. erilaisissa kilpailuissa. Tiliä kartuttivat myös ulkomaisten käännösten määrät ja sijoitukset myydyimpien kirjojen listalla.

Selvityksen tulos oli jokseenkin arvattava. Laatuvertailun perusteella Otava nousi ykköseksi ohi vielä vuosikymmen sitten kärkipaikkaa pitäneen WSOY:n. Kolmanneksi kiri edellisiä huomattavasti pienempi Teos.

Mikäs siinä. Saman arvion kotimaisista kustantamoista olisi voinut esittää kuka tahansa kirjallisuutta seuraava pelkällä näppituntumalla. Sen sijaan HS:n kehittämä indeksi on täyttä humpuukia, jossa ”menestys” ja ”taiteellinen taso” sekoittuvat käsittämättömällä tavalla.

”HS-selvityksen” nimellä kulkevaan laatuvertailuun voisi suhtautua leikkimielisesti, ellei sitä tarjottaisi lukijoille niin tosissaan.

Lehden mukaan selvitys on julkaistu ”maailmalta tutun avoimen datan periaatteen hengessä”, toisin sanoen lehden julkaisemat pohjatiedot ovat ”kaikkien vapaasti käytettävissä, julkaistavissa ja muokattavissa”.

Just joo. Onko hölmömpää, turhempaa ja mahtipontisempaa ideaa kuultu.

Sääli, sillä selvityksen perusajatus on sinänsä loistava. Eli miten arvottaa kustantajia niiden julkaiseman kirjallisuuden taiteellisen tason perusteella – myyntilukuihin ja muihin taloudellisiin mittareihin tuijottamatta.

Oma ehdotukseni kirjallisuuden taiteellisen laadun mittaamiseen on se perinteinen: pankaa kriitikkonne asialle.

Suomen Kuvalehti ja Otava ovat osa Otava-konsernia.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Vertailun pisteytysperusteista voi olla useampaa mieltä, mutta pohja-aineiston julkaiseminen muiden käyttöön on kyllä hyvä ja kannustettava idea. HS:n taulukkoa voi halutessaan tviikata vaikka niin, että antaa Finlandia-ehdokkuudesta enemmän pisteitä kuin HS on antanut ja arvioi itse lukemansa kirjat vaikkapa asteikolla 1-5 ja lisää ne HS:n pistesaldoihin. Näin voi kehittää HS:n pisteytyksen vierelle oman mittarinsa.

HS:n nyt käyttämä pisteytys ei tietenkään korvaa perinteistä kirjallisuuskritiikkiä, mutta en näe, että se varsinaisesti tekisi mitään vahinkoa kritiikille.

Olet oikeassa, Kari, mutta minun mielestäni tällaisten pseudotieteellisten mittareiden käyttö taiteellista laatua arvioitaessa on yhtä tyhjän kanssa. Siis hienoja sanoja väärässä yhteydessä. Eikä pisteytys sinänsä tee vahinkoa kritiikille, mutta toivottavasti se ei myöskään korvaa sitä.

Mitä välii? Kuka valitsee lukemisensa kustantajan perusteella?

Pikkusielut puhuvat ihmisistä, keskinkertaiset tapahtumista, suuret ideoista.
-Eleanor Roosevelt

Ihmisluonne on idea ja kateus sen kielteinen piirre. Kateellinen näkee toiset numeroina eikä ainutkertaisina persoonina.

Raha ei ihmistä tyhmistä, eikä perintörikkaus estä ihmistä nousemasta muutamassa vuodessa satavuotisten veroiseksi kulttuurivaikuttajaksi.

”Helsingin Sanomat pani kustantamot laatujärjestykseen ”mittaamalla” niiden julkaisemien kirjojen taiteellista tasoa. Eikö samaan tulokseen olisi päässyt lukemalla ja arvioimalla kirjoja?”

Eikö ole hyvä, että luokittelussa käytetään selkeitä kriteereitä, jotka eivät ole mielipiteitä ja tulkintoja?

Kriitikot ovat ihmisiä ja heidän sanansa teoksesta ovat heidän, ei niillä ole yleistä funktiota. Kritiikki on kriitikon näyttö omista taidoista.

Jos kerran luokitteluun lähdetään, luokittelun tulee nojata ennalta valittuihin kriteereihin, jotka ovat tiedossa ja joiden olemassaolo on reaalinen.

Tuo Haakanan idea on hyvä ja kannatettava. Sen voisi toteuttaa negatiivisina tai positiivisina painotuskertoimina.

Karri, mitä jos lähetän sinulle excel-tiedostona aineiston, johon on kaikkien teosten oletuskertoimeksi pantu 1. Voisit käydä listan läpi, ja muuttaa kaikkien haluamiesi – ja lukemiesi – teosten painoa.

Voisit muuttaa sitä vaikka akselilla 0,25-3. Sitten lähettäisit tiedoston minulle takaisin, ja teen siitä tietokantaohjelmalla painotetun kuvaajan, eli Kokon näkemyksen kustannusmaailmasta ja kirjailijoiden merkityksestä.

Sitten ensi viikolla voisin raportoida kokeilusta ja muun muassa sun painotetun taulukon tuloksista.

Miltä kuulostaa?

Esa Mäkinen, Hesarista

Eikö teillä sielllä Hesarin kulttuuritoimituksessa ole mitään parempaa tekemistä kuin numeroida kaikkea mikä liikkuu?

Pahoitteluni kaikille ”jäärille” mutta juna meni jo eikä teiltä kysytä että saako jotain tällaista tehdä vai ei. Mikäli ette ole ymmärtäneet että paperilehden siirtyminen verkkoon ei tarkoita sitä että homma jatkuu muuten entiseen tapaan, paitsi että jutut luetaan ”päätteeltä”, niin voin kertoa että olette väärässä. Ei se tarkoita myöskään sitä että pahimpien fanaatikkojen märät unet Facebook-toimituksista sun muista kävisivät toteen (ainakaan toivottavasti…), mutta jos katsotaan 10-15 vuotta taaksepäin ja ekstrapoloidaan tapahtuneiden muutosten pohjalta vaikka viisi vuotta eteenpäin niin voidaan esittää hyvä arvaus että maisema näyttää erilaiselta kuin nyt.

On ymmärrettävää että asian hahmottaminen voi vaatia oman aikansa mutta nyt nähty inhoreaktio kielii jo silkasta pelokkuudesta.

Näitä luetaan juuri nyt