Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Giorno ja Rubinštein viihdyttivät runoyleisöä kahden tunnin ajan

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 15.6.2010 10:18

John Giorno John Giorno aamiaisella Hakaniemen hallissa.

John Giornon ja Lev Rubinšteinin keikka osoitti, että yleisö on halukas ja valmis kuuntelemaan myös tavanomaista pitempiä runoesityksiä.

Maanantai-iltana helsinkiläiseen ravintola Dubrovnikiin pakkautunut yleisö sai jälleen erinomaisen todistuksen siitä, että runous on ponkaissut ulos tavanomaisimmasta olomuodostaan eli painetun kirjan sivuilta.

John Giorno esitti ulkomuistista puolen tusinaa laajaa runoa, yhteensä lähemmäs kolme varttia (jos sisäisen kelloni ajantajuun on luottaminen). Kieliongelmaakaan en havainnut, vaikka runot olivat englanninkielisiä eikä suomennoksia ollut tarjolla.

Toisaalta esitystapa on osa Giornon ilmaisua: runoilijan fyysinen läsnäolo hengitykseen ja ääneen yhdistettynä liittää hänet runouden ikiaikaiseen oraaliseen traditioon.

Giornon runot ovat usein allegorioita tai moraliteetteja, eräänlaisia aikuisten satuja ja maailmankaikkeutta syleileviä visioita. Niitä pehmentää kuitenkin lämmin, itseironinen huumori ja buddhalais-kristillinen rakkaus kaikkia luotuja olentoja kohtaan. Ennen muuta teemat ovat aina kytköksissä runoilijan omaan henkilökohtaiseen elämään: ne on esitelty ei ohuista sfääreistä vaan kadun tasalta.

Lev Rubinšteinin esitys oli ajallisesti Giornoakin pitempi. Esitys, joka sisälsi kaksi laajaa teosta, plus yhden lyhyemmän ylimääräisen, oli jo reilun tunnin mittainen. Kestoa lisäsi se, että tekstit tulkittiin saman tien suomeksi.

Myös Rubinšteinin tekstit sisälsivät kertovia elementtejä, mutta kuten Giornolla, myös tässä tapauksessa painoi runoilijan läsnäolo, se melkein selittämätön presenssi, joka tuo runon sisältöön lisän, jota siihen ei muilla keinoilla saa ujutetuksi.

Giornon lähes viikon mittainen Suomen-vierailu päättyi tiistaina Hakaniemen hallissa nautittuun aamiaiseen. Villa Kiven rauhassa nukkunut runoilija näytti tyytyväiseltä ja hyvin levänneeltä, valmiina palaamaan kotiin Manhattanin hyörinään.

Esiintyminen viikonloppuna Tampereella Annikin runofestivaaleilla jäi erityisesti Giornon mieleen.

”Puutalokorttelin suljetussa pihapiirissä tunsi siirtyvänsä toiseen aikaan, toiselle vuosituhannelle”, Giorno sanoi.

Kohokohta oli myös Helsingissä nepalilaisessa ravintolassa nautittu illallinen Jaakko Hämeen-Anttilan seurassa. Miehillä riitti keskusteltavaa, sillä molemmat jakavat kiinnostuksen itämaisiin kulttuureihin. Tiibetin-buddhalaista meditaatiota harjoittavaa Giornoa kiinnosti erityisesti Hämeen-Anttilan seuraava teos, kirja islamista ja seksistä.

”Minusta se kuulosti ihan vaikeuksien kerjäämiseltä”, vapaan seksin advokaattina toiminut Giorno nauroi. ”Mutta hän vakuutti, ettei hätää ole, niin kauan kuin kirjaa ei viedä Iraniin.”

Vierailu on ohi, ja kotimatka voi alkaa. Jysky Ihalainen lähtee kuljettamaan vierastaan lentokentälle.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt