Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Firenzen kaupunki – viides elementti

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 14.5.2011 13:31

Aamulla ilma on täynnä poppelin höytyviä. Italian poppelia tarkoittava sanakin on hauska: pioppo. Näin se sanasto karttuu, vaikkei kieli vielä taivu suussa lyhyitä fraaseja pitemmälle.

Aamiaiseksi kahvia kuuman maidon kera ja paistettuja munia, joiden päällä vaihteeksi kinkkua tryffelillä höystetyn pancettan sijaan. Tuntuu, että pöydän antimet on kaikki poimittu, kasvatettu tai valmistettu silmänkantaman säteellä, ja makukin on sen mukaista.

Kotimaan uutiset kuitataan vastaanotetuiksi. Syntyykö hallitus, ja millaisen suhteen se ottaa kulttuuriin, jää edelleen nähtäväksi. Hauskaa on huomata, kun runoilijaystävät kommunikoivat facebookissa pelkin huutomerkein. Arvelen sen liittyvän jääkiekkoon!

Eilisen päivän vietimme Toscanan puolella Firenzessä. Mahtavia kulttuurikohteita Assisissa ja sen ympäristössä riittää mielin määrin, joten jostakin on aloitettava.

Danten aikalainen paavi Bonifatius VIII nimitti Firenzeä ja sen asukkaita viidenneksi elementiksi. Siitä on nyt seitsemän vuosisataa, saman verran kuin Turun tuomiokirkon käyttöön vihkimisestä.

Uffizin galleriassa Medicien taideaarteita on esitelty jo yli neljänsadan vuoden ajan. Tällä kertaa silmäni kiinnittyvät vanhimpaan kerrostumaan, Cimabuen ja hänen oppilaansa Giotton töihin. Kankaan laskeutuminen, esimerkiksi, on vuosisadasta toiseen hyvä aihe, mutta niin on myös kankaan kantaja, joka yleisten kristillisten teemojen keskellä näyttää yhtäkkiä omat persoonalliset kasvonsa. Eli en ole kuka tahansa ja mistä tahansa, vaan minulla on oma nimi ja olen kotoisin tietystä paikasta.

Ehdoton suosikkini on kuitenkin Filippo Lippi ja neitsyt Marian taivaallista kruunausta kuvaava suurikokoinen maalaus 1400-luvun puolivälistä. Se pitää katseeni liikkeessä hyvän aikaa, kuten hyvän maalauksen tuleekin pitää, ja silti arvoitus jää yhä voimaan.

Pienessä galleriassa Arnon toisella puolella katselemme Firenzessä vaikuttaneiden futuristien pientä näyttelyä. En tiedä onko kellään syytä saati oikeutta kehottaa tuhoamaan museot, mutta sadan vuoden takaisten italialaistaiteilijoiden suusta esitettynä sillä on joka tapauksessa erilainen kaiku kuin toisena aikana jossain muualla.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt