Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Finlandiansa ansainnut Mikko Rimminen tuo valoa ja lämpöä maailmaan

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 2.12.2010 17:43

Täytyy myöntää, että etukäteen hiukan jännitti. Kuinka kirjailija Mikko Rimminen selviää ensi metreistään Finlandia-voittajana?

Se vähä mitä Rimmistä tunnen, ei luvannut liikoja. Arvonsa tunteva mutta perusvaatimaton kirjailija ei välitä parrasvaloissa seisomisesta, vaan antaa mieluummin työn puhua.

Vaan kuinkas kävi. Kun palkinnon saajan nimi oli julistettu, Rimminen käveli Vanhan ylioppilastalon lavalle ja otti yleisönsä. Suvereeni esitys, kuten yksi kilpakumppaneista jälkeenpäin totesi.

Ei sen väliä vaikka puheenpitäjän ”kupongit” menivät välillä sekaisin, tai jos hän välillä harhautuikin etukäteen laadituista nuoteista spontaaneille sivupoluille. Kommelluksista seurasi pelkkää iloa, ja mikä tärkeintä, asia tuli esitetyksi ja kuulijat tykkäsivät.

Voittajan puhe lähti liikkeelle spekulatiivisesti. ”Mietin hetken, että pitäisikö keksiä joku puheenaihe ja äristä siitä. Mutta sitten tajusin, ettei minusta ole siihen”, Rimminen sanoi.

Sen sijaan Rimminen heittäytyi yllättävänkin avoimeksi puhuessaan kirjailijan työstä ja sen tuloksena syntyneestä romaanista.

”Toivon, että olen onnistunut kuvaamaan joitakin ihmisten välisiä kohtaamispisteitä ja tuomaan valoa ja lämpöä maailmaan”, Rimminen sanoi.

Palkitun Nenäpäivän tapauksessa tehtävän onnistuminen edellytti melkein mahdotonta. Miten kiemurrella kertojan – tässä tapauksessa keski-ikäisen Irman – tajuntaan ja saada hänen tarinansa uskottavasti esille?

Mutta tällaistahan hyvä kirjallisuus on. Kiinnostava tarina ei yksin riitä, täytyy myös osata kertoa se tavalla, joka vangitsee ja lumoaa lukijansa. Voi jopa sanoa, että parhaassa tapauksessa romaanin varsinainen ”sisältö” on sen muodossa, siinä miten temppu tehdään.

Entä nyt, miten käy itse Finlandian, kuten aamulla julkaisemassani tekstissä pohdiskelin.

Arvelen, että oikein hyvin. Pussikaljaromaanin, Pölkyn ja Nenäpäivän tekijä kelpaa mainiosti suomalaisen romaanitaiteen kansikuvapojaksi, eikä myöskään tulossa olevasta Pussikaljaelokuvasta luulisi olevan sille haittaa.

Ja jos ymmärsin oikein voittajaa juhlineiden pöytätoverieni, kilpailussa loppusuoralle päässeiden Riikka Pulkkisen, Joel Haahtelan ja Markus Nummen tunnelmat, muutaman viikon Finlandia-julkisuudesta on ollut iloa ja hyötyä myös heille.

Palkintorumbaan ja sen pinnallisimpiin kuvioihin osallistuminen on lopulta pieni hinta maksettavaksi ja näyttää siltä, että ammattilaiset osaavat suhtautua siihen luontevasti.

Paluu arkeen – tai siis työhön – odottaa ennen pitkää joka tapauksessa. Ja veikkaanpa, ettei mene kauankaan, kun näen taas Markus Nummen suosikkikahvilassani läppäri auki pöydällä seuraavaan urakkaan syventyneenä.

Mutta ainakin siihen asti näyttämö on Rimmisen. Onneksi olkoon!

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

…läppäri auki suosikkikaljakuppiloissani (huom monikko) istuu muuten myös muuan kirjailija Rimminen. Saa nähdä loppuuko se lysti hänen kohdallaan, kun muutkin täyden kapakan asiakkaat tietävät kenestä on kyse.

Vaikka emme asu Pohjois-Koreassa päinkään, puhaltelee täälläkin suopeita mediatuulia. Sauli Niinistö ja Mikko Rimminen -kaksi kirjailijaa- rupatteli veikeästi keskenään Ylen radiossa parisen viikkoa sitten, eilen Yle tv oli sitten kuulemma ihan aikuisten sattumalta haastatellut Rimmistä aamulähetyksessä, kunnes illemmalla Ylen tv-uutisissa tuli huippusuosittuja Niinistön lukemia gallupissa.

@Lanttu leikkaa – rimminenhän on vanha kokoomukselainen porvari joten tuo ei ihmetytä yhtään.

Näitä luetaan juuri nyt