Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Ensin rillattiin ja sitten pestiin pyykit

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 16.5.2011 18:09

Jääkiekon loppuottelun seuraaminen korkealla Umbrian kukkuloilla oli mielenkiintoinen kokemus. Emme tainneet nähdä ainuttakaan maalia suorana, sillä nettiyhteys pätki ja tv-kuva oli enimmän aikaa pysähdyksissä.

Sen sijaan Radio Suomen selostus jatkui katkeamatta, mutta oli ainakin minuutin reaaliajasta jäljessä. Niinpä selostaja Mika Hannula jännitti vielä loppuvihellyksen tuloa, kun kuvassa Jarkko Immonen ja kumppanit jo kaulailivat toisiaan maailmanmestareina.

Mutta vähät me tekniikan pettämisestä, kun lopputulos oli oikea. Assisin kujille emme sentään rohjenneet lähteä juhlimaan. Otsikkonikin kanssa on vähän niin ja näin. Ystävieni facebook-päivitysten perusteella arvelen ja toivon, että se liittyy kuitenkin jääkiekkoon.

Joka tapauksessa mestaruus pyyhki pois sisällä vietetyn sadepäivän tunnelmat. Sunnuntai kului nenä kiinni kirjassa, sillä ulkona oli koleaa eikä maisemissakaan ollut paljon katsomista, ellei pilvien kulkua vastapäisen vuorenhuipun editse lasketa.

Ensimmäinen kokonainen arkiviikko alkoi työn ja rutiinien merkeissä. Nyt voi huoletta sanoa, että kirjoitusvälineet on otettu esiin ja kynääkin vähän pyöräytetty paperilla.

Iltapäivällä täydennettiin ruokavarastoja ja pestiin pyykkiä paikallisessa itsepalvelupesulassa. Supermarketin tuoretiskejä katselee täällä syvästi huokaillen. Melkein kaikki on myös paikallisten tuottamaa lähiruokaa, ja siitä ilmoitetaan näkyvästi.

Illan tullen ennen nukkumaanmenoa voisi vielä vähän miettiä runoa – joko omaa taikka toisen. Samapa tuo, molemmista on saman verran hyötyä.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt