Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Eläköön nuoruus, rakkaus ja kuolema

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 8.5.2013 16:00

Hänen runoissaan tuntui olevan silloin kaikki. Olin kahdentoista, olin löytänyt Saima Harmajan runot vanhempieni kirjahyllystä. Niissä oli nuoren tytön koko myllerryksessä oleva maailma. Ja enemmänkin.

Luin runoja ääneen ja ääneti, joskus peilin edessä itseäni tutkiskellen. Runot itkettivät, pakahduttavat tunteet purkautuivat niitä lukiessa. Voi meitä tyttöjä! Miksei poikiakin.

Valtava lämpö ja myötätunto täyttää äkkiä mielen. Halaan mielessäni tuota täynnä kaipuuta ja väkeviä tunteita ollutta esimurrosikäistä itseäni. Luulen tavoittani hänet, elämyksellisesti. Vielä.

Aloin pitää päiväkirjaa kuten Saimakin piti, kirjoittaa runoja. Sitten ne jäivät.

Tänään 8. toukokuuta Saima Harmajan syntymästä on kulunut sata vuotta. Vain 23-vuotiaana tuberkuloosiin menehtyneet runoilijan traaginen kohtalo lisäsi epäilemättä hänen viehätystään. Mutta ällistyttävän varhaiskypsiä hänen runonsa ovat. Sen voi todeta, kun selailee vasta uusintapainoksena ilmestynyttä teosta Saima Harmaja, Kootut runot.

Teoksen alussa on hänen äitinsä Laura Harmaja kokoama kooste Saiman päiväkirjoista ja kirjeistä. Hänen vanhempansa eivät olleet innostuneita Saiman ”runoilusta”. He pelkäsivät sen vievän alakuloisen, ehkä masentuneen tytön viimeisetkin voimat. Mutta Saima tunsi, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja: hänen oli kirjoitettava.

Mika Waltari vei hänen runonsa kustantajalle. Ne tavoittivat heti lukijat.

Vanhemmat ikäpolvet lausuvat edelleen ulkomuistista Harmajan runoja. Yhtä hyvin heiltä sujuvat Katri Valan, Kaarlo Sarkian, Uuno Kailaan, Elina Vaaran ja monen muun sen ajan runoilijan säkeet. Minne tuo ihastuttava perinne on kadonnut? Miksi siitä on tullut tätien, monen mielestä vipsahtaneiden tätien etuoikeus?

Toimittaja Päivi Istalan, Saima Harmaja -seuran puheenjohtajan toimittama Kirjeitä Saima Harmajalle täydentää hienosti runo-päiväkirja-teosta. Mukana onrunoilijan salakihlatun kirjeitä. Tuberkuloosin riuduttaman nuoren naisen ja urheilullisen nuorukaisen suhde oli tuomittu kenties alusta alkaen tuhoon, mutta Saima kielsi sen.

Toisessa Päivi Istalan toimittamassa teoksessa, Saima Harmaja – runoilijoista runoilijoin, 50 kirjoittajaa, muun muassa Maija Vilkkumaa, Sinikka Nopola ja Laura Lähteenmäki, paljastaa tytönsydämisen suhteensa Harmajaan, velkansakin.

Merkkivuoden kunniaksi myös Kaarina Helakisan Legenda jo eläessään -sarjassa ilmestyneestä Saima Harmaja -kirjasta on ilmestynyt pokkariversiona.

Nuoruus, rakkaus ja kuolema käyvät tietysti kaupaksi, mutta kummasti runollinen kärsimys myös palauttaa muistot.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Poikkeuksellisen kauniisti tunteella, eläytymisellä ja empatialla kirjoitettu Riitta Kylänpään blogi, joka tekee pieteettisen hienosti kunniaa Saima Harmajan persoonallisuudelle, muistolle ja hänen ihanalle ja herkälle usein rakkauden ja tuskan välisten traagisten henkisten kamppailujen ja ristiriitojen runotuotannolleen.

Niinpä, mutta kyllähän tämäkin ilmiö on nähtävä myös toisin, realistisemmin ja järjellisemmin kuin menneen naiivimman ajan 12-vuotiaan tytön silmin.
Pieteettiä on yleensäkin pidettävä vajavaisena näkökulmana, sillä se ei rohkene ottaa esille elämän vähemmän kauniita puolia, joita ei voine kenenkään ihmisen elämästä puuttua. Emmehän ole enkeleitä.

Näitä luetaan juuri nyt