Ei mitään kotikatua

Luin Jaakko Yli-Juonikkaan romaanin Vanhan merimiehen tarina viimeisen luvun vielä kolmannenkin kerran. Se on hieno. Syyttä ei Yli-Juonikkaan päälle ole aseteltu kirjallisen pelurin ja  kotimaisen romaanin uudistajan viittaa.

En kerta kaikkiaan saa selvää, kuka kolmesta kertojaminästä on kirjan lopussa äänessä, isä, äiti vai locked in – syndroomaa sairastava tytär, Annika. Vai onko puhuja meedio, ehkä teksti onkin viestejä tuonpuoleisesta.

Kirja alkaa kuin mikä tahansa juonikertomus, mutta juoni ei riitä Yli-Juonikkaalle. Onneksi.

Jos hän olisi tyytynyt tavanomaiseen ja kuljettanut tarinan loppuun, onnelliseen tai onnettomaan, romaani olisi sitä tuttua ja turvallista ”kotikatua”. Sen kertomiseen olisi riittänyt laajempi lehtijuttu tai siitä olisi voinut tehdä koskettavan tv-ohjelman.