Digikirja tulee, mutta mitä myy kirjakauppa?
Lukemisen tulevaisuutta pohtiessamme joudumme ottamaan kantaa ainakin siihen, mikä on kirja ja mikä on kirjakauppa.
Torstain Helsingin Sanomissa oli kiintoisa artikkeli sähköisistä kirjoista. Jutussa ennustettiin, että ne saapuvat rynnäköllä Suomeen vielä tämän vuoden kuluessa.
Muuan yksityiskohta jäi jutussa vaivaamaan mieltä, nimittäin Suomalaisen kirjakaupan toimitusjohtajan Jarmo Oksaharjun hahmottelema visio.
Tiivistetysti sähköisten kirjojen saapuminen merkitsisi Oksaharjun mukaan kahta asiaa:
1) teokset ostetaan internetistä
2) lukulaiteet myydään kirjakupoista
Tässä on lausuttuna jotain käänteentekevää. Ennen digiaikaa ”teos” ja ”kirja” lankesivat yhteen. Sen sijaan tästä eteenpäin ne on ajateltava erillisiksi.
Sisällön digitalisoitumisen kaikki seuraukset eivät ole ennustettavissa. Mutta jo nyt nähdään, että sen vaikutukset ulottuvat kirjojen kirjoittamiseen, julkaisemiseen, kustantamiseen, levittämiseen ja myymiseen.
Myös tekijänoikeus joutuu uudelleen arvioitavaksi.
Oman ennustukseni mukaan lähitulevaisuuden kirjasotia ei käydä niinkään oikeudesta teosten eli sisältöjen kopioimiseen ja levittämiseen. Sen sijaan suurimmat kärhämät aiheuttaa teosten käyttöliittymä eli lukulaite, kysymys siitä kuka saa levittää teoksia ja missä muodossa.
Kun sisältö on vapaa eikä sen ilmaista levittämistä pystytä hallitsemaan, huomion keskipisteeksi tulee lukulaite eli se mitä ennen kutsuttiin ”kirjaksi”.