Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Digikirja tulee, mutta mitä myy kirjakauppa?

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 16.4.2010 16:00

Lukemisen tulevaisuutta pohtiessamme joudumme ottamaan kantaa ainakin siihen, mikä on kirja ja mikä on kirjakauppa.

Torstain Helsingin Sanomissa oli kiintoisa artikkeli sähköisistä kirjoista. Jutussa ennustettiin, että ne saapuvat rynnäköllä Suomeen vielä tämän vuoden kuluessa.

Muuan yksityiskohta jäi jutussa vaivaamaan mieltä, nimittäin Suomalaisen kirjakaupan toimitusjohtajan Jarmo Oksaharjun hahmottelema visio.

Tiivistetysti sähköisten kirjojen saapuminen merkitsisi Oksaharjun mukaan kahta asiaa:

1) teokset ostetaan internetistä

2) lukulaiteet myydään kirjakupoista

Tässä on lausuttuna jotain käänteentekevää. Ennen digiaikaa ”teos” ja ”kirja” lankesivat yhteen. Sen sijaan tästä eteenpäin ne on ajateltava erillisiksi.

Sisällön digitalisoitumisen kaikki seuraukset eivät ole ennustettavissa. Mutta jo nyt nähdään, että sen vaikutukset ulottuvat kirjojen kirjoittamiseen, julkaisemiseen, kustantamiseen, levittämiseen ja myymiseen.

Myös tekijänoikeus joutuu uudelleen arvioitavaksi.

Oman ennustukseni mukaan lähitulevaisuuden kirjasotia ei käydä niinkään oikeudesta teosten eli sisältöjen kopioimiseen ja levittämiseen. Sen sijaan suurimmat kärhämät aiheuttaa teosten käyttöliittymä eli lukulaite, kysymys siitä kuka saa levittää teoksia ja missä muodossa.

Kun sisältö on vapaa eikä sen ilmaista levittämistä pystytä hallitsemaan, huomion keskipisteeksi tulee lukulaite eli se mitä ennen kutsuttiin ”kirjaksi”.

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Minulle lukulaite edustaa lukukokemuksen muokkaantumista muovisempaan ja luonteettomampaan suuntaan. Kuinka käy kansikuvitusten ja takakansien tekstien, puhumattakaan divarikirjojen luonteenomaisesta tuoksusta tai ensimmäisten painosten merkityksestä?

Takakansien tekstiestä tulee lukulaitteessa esittelyteksti. Ehkä siinä on myös jokin kansikuvan vastine.
Lukulaitteet vaikuttavat niitä kuvailleiden artikkeleiden perusteella olevan aika käyttäjäystävällisiä. Kahviroisketta laite tuskin kestää kuten perinteinen kirja.

Tekiijänoikeuskysymykset voivat tehdä asiasta vaikean. Kirjakustantajat voivat rajoittaa kirjan luettavaksi vain tietyn merkkisellä laitteella. Veikkaan että perinteinen kirja säilyttää merkittävän aseman vielä pitkään, vaikka digi-kirja halliltsisikin lukijamääriä.

Jos digikirjoista aiotaan periä (lähes) sama hinta kuin paperisista, paperinen vie voiton. Toisaalta esim lomalle tai matkalle lähtiessä lukulaite, johon voi ladata monta kirjaa on tietysti parempi keveytensä ja pienuutensa takia. Tai jos kirjastokäynnit voisikin tehdä sähköisesti..
Mutta en ymmärrä, miksi digikirjan hinta olisi sama kuin painetun. Monta kallista vaihetta jää pois, eikä se vaikuta hintaan!!
Jos digikirjat olisvat halpoja ja helppoja, nuorten lukuharrastus voisi lisääntyä ja vähenisi houkutus laittomiin latauksiin-

Kansi ja kuvitus voivat olla digissa ihan yhtä taiteellisia. Mahdollisuudet itseasiassa kasvavat: liikkuvaa kuvaa, kirjoittajan haastattelu, vuorovaikutteinen tapaaminen fanien kanssa, taustoitukset jne… Tuskin maltan odottaa.

Näitä luetaan juuri nyt