Coco & Igor: "Häpeällistä! Kutsukaa hammaslääkäri!"
Vuokraelokuvaa katsellessa tulin ajatelleeksi aikamatkailua. Tulevaisuus ei houkuta, mutta jos tarjolla olisi muutama tunti menneisyydestä, valintani voisi olla muuan historiallinen balettiesitys 29. toukokuuta 1913.
Paikka on Pariisi ja Théâtre des Champs-Élysées, ohjelmassa Igor Stravinskyn Kevätuhrin ensi-ilta. Esityksestä vastaa Sergei Djagilevin perustama Ballets Russes, koreografiasta Vatslav Nižinski.
Ilmassa on latausta, mistä osoituksena myös pariisilaisylhäisön sekaan asettuneet taiteilijakunnan edustajat, heidän joukossaan Pablo Picasso, Marcel Proust, Jean Cocteau, Gertrude Stein, Maurice Ravel ja Claude Debussy.
Ensimmäistä maailmansotaa edeltävä ”kaunis aika” ja sen mukana vanha taidekäsitys vetelevät viimeisiään.
Hetkeä ennen esityksen alkua orkesteri ja tanssijat saavat evästyksensä: ”Unohtakaa melodia, seuratkaa rytmiä. Unohtakaa kaikki ennen kuulemanne.”
Tieto olisi ollut syytä painaa myös ohjelmalehtiseen. Käy kuitenkin niin kuin Djagilev ennusti: ”Heitä odottaa yllätys. Eivät tiedä mikä heihin iski.”
Ensimmäiset tahdit on tuskin soitettu, kun liikehdintä salissa alkaa. Ja kohta kaikuu ensimmäinen huuto:
”Häpeällistä!”
Ja sen rohkaisemana toinen:
”Mitä mölyä! Painukaa Venäjälle!”
Kolmannella ja neljännellä on jo huumoriakin mukana:
”Kutsukaa hammaslääkäri!”
”Kaksi hammaslääkäriä!”
Ei auta, vaikka puolustajiakin löytyy:
”Hiljaa, senkin hienohelmat!”
Seurauksena on täysi kaaos ja käsirysy, joita rauhoittamaan kutsutaan poliisi.
Reaktio on sama kaikissa taiteen murroskohdissa. Standardin omistavan ja siitä määräävän tahon järkytys on valtava, kun voimassa olevat sopimukset rikotaan ja odotukset jäävät toteutumatta.
Nyt tiedämme, ettei Stravinskyn mullistava musiikkikäsitys ollut yksinäinen ilmiö. Noina vuosina taiteilijat Pietarissa, Berliinissä ja Pariisissa laittoivat musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden kertakaikkisesti uusiksi.
Olisiko yksi sykli päättymässä ja toinen alkamassa? Siitä kertovien heikkojen signaalien tunnistamisessa saa nyt ja aina olla tarkkana.
Hollantilaisohjaaja Jan Kounenin vasta vuokraamoihin saapunut elokuva Coco Chanel & Igor Stravinsky (2009) ei ole sellainen heikko signaali, mutta filmin ensimmäisten minuuttien kuluessa on mahdollisuus tehdä aikamatka Kevätuhrin ensi-iltaan. Baletin rekonstruktio on lyhennettynäkin vähintään neljän euron arvoinen. Bonuksena tulevat muodinluojan ja säveltäjän myrskyisän seksisuhteen kuvaus ja viimeisen päälle tehty epookki.