Asiallinen nettikeskustelu? Kirjalliset blogit näyttävät esimerkkiä

Haluatko korottaa verenpainettasi? Lue netin keskustelupalstoja tai osallistu niissä käytävään mielipiteenvaihtoon.

Enkä tarkoita ainoastaan Suomi24:ää ja muita rahvaan temmellyskenttiä. Samaa jankuttamista, trollaamista, sabotointia, nolaamista, vihanlietsontaa ja itsestäänselvyyksien loputonta toteamista esiintyy tavan takaa myös SK:n ja HS:n verkkosivujen keskustelupalstoilla.

Toisin kuin luulisi, ongelmalta eivät ole säästyneet myöskään kirjallisuuteen keskittyneet sivustot.

Esimerkiksi kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittaja (ja esimieheni) Jarmo Papinniemi on tavan takaa lausunut turhautumisensa bloginsa kommenttiosastossa syntyvän keskustelun sisältöön. Päätoimittajan ja arvatenkin myös lukijoiden harmiksi hänen keskustelunavauksensa saavat tämän tästä aikaan kommentointia, jolla on vähän tekemistä kirjoittamisen ja lukemisen synnyttämien kysymysten asiallisen pohdinnan kanssa.

Pettymys johti myös siihen, että kun Parnasso ryhtyi äskettäin julkaisemaan lehdessä aiemmin ilmestyneitä kirjallisuuskritiikkejä verkossa, se päätettiin tehdä ilman kommentointimahdollisuutta. Papinniemi arveli, ettei hänen hermonsa kestä ja aikansa riitä kritiikkien mahdollisesti synnyttämän keskustelun seuraamiseen ja keskustelijoiden paimentamiseen.

Samasta ilmiöstä on kärsinyt myös kirjallisuuskritiikkejä julkaiseva Kiiltomato. Vuosien varrella sivuston keskustelupalstalla on kerta toisensa jälkeen sorruttu asiattomuuksiin, jotka mitätöivät kirjallisuuden harrastajilta mahdollisuuden mielekkääseen ajatustenvaihtoon ja toisilta oppimiseen. Lopulta sivuston ylläpitäjät saivat tarpeekseen ja sulkivat keskustelupalstan kokonaan.

Ongelma ei tietenkään koske ainoastaan kotimaisia kirjallisuussivustoja. Myös amerikkalainen runoilija Ron Silliman poisti äskettäin kommentointimahdollisuuden laajasti luetusta blogistaan.

Onneksi on myös toisenlaisia tapauksia. Esimerkiksi kirjailija Tommi Melender on viime päivinä julkaissut blogissaan parikin kärjekästä tekstiä omasta leipälajistaan eli nykyproosasta, ensin kotimaisesta näkökulmasta ja heti perään yleisemmin. Kirjoitukset synnyttivät laajan keskustelun, mutta ihme ja kumma, se pysyi ainakin pääosin asialinjalla.

Eikä siinä kaikki. Hyviä kirjallisuuskeskusteluja käydään myös Aleksis Salusjärven ja Maaria Pääjärven blogeissa.

Miten tämä oli mahdollista, siihen minulla ei ole periaatteellista vastausta. Olisiko niin, että mitä rajatumpi aihe ja lukijakunta, sitä todennäköisemmin keskustelu pysyy aisoissa?

Niin tai näin, eväitä pohdiskeluun löytyy myös tästä Kari Haakanan blogissaan julkaisemasta tekstistä.