Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Arvioita Varjofinlandiasta: Tervetuloa poliittinen teatteri

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 21.8.2010 08:01

Vihdoinkin reipasta poliittista satiiria ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa teatteria, todetaan Varjofinlandian ensimmäisissä arvioissa.

Osallisuuteni näytelmän syntyvaiheisiin tekee minut jääviksi arvioimaan esityksen onnistumista, mutta se toki lämmittää mieltä, että kriitikot tuulettavat avoimesti teatterin valitseman tyylilajin ja yhteiskunnallisuuden puolesta.

”Kokoteatterin Anna Veijalainen on kirjoittanut ja ohjannut hurjan poliittisen teoksen Suomen nykytilanteesta. Tyylilaji venyy painajaisesta riemukkaaseen farssiin”, kirjoittaa Martti Mäkelä arviossaan.

”Hienoa, että Suomessa, ainakin Kokossa, uskalletaan tehdä vahvasti kantaaottavaa yhteiskunnallista teatteria.”

Näytelmässä satiirin kohteena ovat ennen muuta valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja hänen puolueensa kokoomus.

”Tässäpä oiva ohjelmanumero kauttaan aloittavalle eduskunnalle. Veijalaisen hurja farssi olisi tervettä katsottavaa rehellisyyttään vakuuttaville poliitikoille”, Mäkelä päättää arvionsa.

Myös Hufvudstadsbladet (20.8.2010) kiittää Kokoa poliittisen teatterin paluusta.

”Teattereiden ohjelmistoihin kaivataan lisää tällaista”, Elisabeth Nordgren kirjoittaa. ”Tässä näytelmässä kokoomus saa turpiinsa niin että tuntuu.”

Molemmissa arvioissa ollaan riemastuneita siitä, että Veijalaisen henkilöt ovat ”todellisia” ihmisiä, poliitikkoja jotka ovat päätöksillään vastuussa kansakunnan tilasta ja siinä elävien ihmisten pahoinvoinnista. Näitä ”syyllisiä” on nimeltä mainiten kokonainen liuta, Jyrki Kataisen ohella mm. Alexander Stubb, Matti Vanhanen ja miksei myös Jorma Ollila, jolle on sälytetty tehtävä keksiä se ihmelääke, joka nostaa maan takaisin jaloilleen.

Mutta kuten niin usein tapahtuu, myös tällä kertaa todellisuus vastasi fiktiolle omalla vastatulkinnallaan.

Päivää ennen näytelmän ensi-iltaa, eli tarkemmin sanoen tiistaina, aikakauslehti Newsweek ilmoitti valinneensa Suomen maailman parhaaksi maaksi. Valinta nostatti suomalaisten itsetuntoa, mutta tuntui samalla jotenkin valheelliselta, ansaitsemattomalta kunnialta.

Lintukodossa pesii myös osattomia ja onnettomia, niitä jotka hallituskin joutui noteeraamaan esitellessään ensi vuoden talousarvionsa ensi-iltaa seuraavana päivänä.

Omassa Varjofinlandiassani (pdf), teoksessa joka toimi alkusykäyksenä Anna Veijalaisen kirjoittamalle samannimiselle näytelmälle, nämä osattomat ja onnettomat puhuvat henkilökohtaisista tuntemuksistaan muun muassa näin:

”Kauhea päänsärky ja pahoinvointi, johtuukohan sen Concertan loppumisesta. Elämä on julmaa. Näinhän siinä käy, että kun paahtaa viikkokaupalla lepäämättä kunnolla, tuntee yhtenä iltana epätavallisen raskauden jäsenissään ja herää aamulla kurkku karheana ja keho särkevänä. Parempi sekin kuin raivo, jota en pysty hallitsemaan millään tavoin. En ole onnellinen toisten menetyksistä enkä siitä, ettei maailma todennäköisesti pelastu. En ole onnellinen, kun isäni juo liikaa ja äitini käyttäytyy muuten vain sekavasti. En ole onnellinen, jos näen auton alle jääneen oravan. En voi olla onnellinen useinkaan, kun katson uutisia. Hartiatkin ovat kipeät. Sisälmykset ovat krampanneet mielensä mukaan ja kivun takia koko muu kroppa seuraa niitä. Seuraavana päivänä tuntuu kuin olisi ollut tappelussa; koko kropan lihakset ovat kipeät. Pahimmillaan kipu menee läpi selkään ja on niin kova, että hengittäminen on hankalaa ja käveleminen mahdotonta. Vihaan elämääni. Vihaan sitä ettei mikään mene kuten minä tahtoisin. Vihaan kuivia käsiä. Vihaan selkäkipua joka kestää monta päivää eikä siihen auta edes särkylääkkeet. Vihaan kun muut tuntuvat kontroilloivan minun elämää ja tietävän mikä minulle on parasta. Silloin oli harmaata ja sateista, sellaista oli eilen ja tänäänkin siltä näyttää. Melkein itkettää. Nyt voisin taas sammua. Oli pakko saada nikotiinipurkkaa. Haluaa vaan valittaa kaikesta turhasta ja epäolennaisesta, eikä päässä liiku yhtäkään järkevää tai hyvää ajatusta. Kohta saan varmaan jonkun jatkuvan jännityspäänsäryn tämän takia. Saisinkohan sairaslomaa surun takia?”

Lisää aiheesta

Varjofinlandia – erään runoteoksen matka KokoTeatterin näyttämölle (SK 18.8.2010)

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt