Parviäly - muurahaisia vai ihmisiä
Parviäly on ujuttautunut suomen kieleen kohta kymmenen vuotta. Termillä tarkoitetaan ihmisten älyllistä yhteistoimintaa muurahaisten sekä kala- ja lintuparvien tapaan, tai jotain sinne päin.
Parviäly (swarm intelligence, hive mind) nähdään hieman idealistisesti ihmisparven itseorganisoitumisena, ei-keskitettynä ja hierarkioista vapaana toimintana, Siinä yhteinen tavoite tuottaisi yksilöiden toimintaa paremman lopputuloksen kuten muurahaiskeko tai mehiläispesä..
Kivaahan se olisi ettei tarvittaisi pomoja, vastuita tai sääntöjä. Tähän mennessä mitkään kokeilut eivät vaan ole onnistuneet siinä.
Suomessa ovat vakiintuneet Pierre Lévyn termi joukkoäly ja James Surowieckin joukkojen viisaus – mutta ne eivät tunnu parveilijoille riittävän. Parviälyn lanseerasi enemmän tai vähemmän Kevin Kelly teoksessaan Out of Control. Siinä hän luukutti biologisten ja kompleksisten järjestelmien itseorganisoituvuutta. Kirja löytyy maksutta netistä.
Kellyn loistavista näkemyksistä elämään jäi lähinnä itseorganisoitumisen ideaali mutta eivät sitä varten tarvittavat reunaehdot. Sittemmin Kelly on ollut itsensä kanssa eri mieltä: itseorganisoituminenkin tarvitsee organisointia.
Ihmisten osalta parviäly näkyy esimerkiksi lavaesityksen päätteeksi muodostuvassa ja itseorganisoituvassa taputusten nopeana yhtenäistyvänä rytminä tai stadionin ihmisaallossa. Niille on muiden parvien tapaan yksinkertainen selitys: esimerkiksi linnut ja kalat vilkaisevat mitä naapuri tekee edessä, vasemmalla ja oikealla.
Parviälyn luontainen käyttöalue on sekä fyysisessä että ohjelmoitavassa robotiikassa. Suomessakin esiteltiin 1994 ensimmäinen roboparvi, joka söi jätteitä vedestä. Botit ilmoittivat toisilleen siivottuaan pienen vesialueen muurahaisten tapaan.
Esimerkisi Wikipedian parviäly viittaa sangen ristiriitaisesti tekoälytutkimukseen ja luonnon parviin mutta ainoana lähteenä on Surowieckin ihmisiä käsittelevä teos.
Nyt parinkymmenen vuoden jälkeen bottien parviäly alkaa saada laajempaa kannatusta tapana organisoida robotteja monimutkaisissa ja ennakoimattomissa olosuhteissa.
Parviälyn idea on käsitteenä outo. Lintujen ja muurahaisten ’itseorganisoituminen’ perustuu pariin sääntöön eli organisoitumisen organisointiin.
Max Weber esittää monumentaalisessa Economy and Societyssaan (1922), että sateenvarjon avaamiset kadulla on kyllä kollektiivista toimintaa muttei ainakaan sosiologiaa eli ihmisten välistä sosiaalista vuorovaikutusta.
Isoin ongelma ihmisten parviäly-vertauksessa on, että ihmiset ovat yksilöitä. Muurahaiset, kalat ja linnut ovat jokseenkin yksituumaisia ja samankaltaisia.
Ihmisten motiivit ja palkintojen tavoittelu vaihtelee suuresti. Kun netissä joukkoistetaan niin ihmisjoukkoa ei voi käsitellä muurahaisjoukkona vaan tarvitaan joukkoälyn mekanismien kaltaista fasilitointia – ja organisointia.
Bloggasin kiinalaisesta omankäden oikeudesta netissä. Suomessakin ihmiset saadaan kyllä tunnekuohuihin nopeasti sosiaalisessa mediassa. Parviälyksi voitaisiin kutsua ehkä sitä kun kymmenentuhannet suomalaiset närkästyvät jostain ja alkavat jakaa linkkejä.
Joukkoäly ja joukkoistaminen ovat ihmiskunnan uusia toimintatapoja ratkoa ongelmia, kuten vaikkapa Vesa Linja-Ahon koordinoima maksuton matematiikankirja viikonlopussa. Mutta haluammeko tehdä älyjen yhdistämistä joukkona vai muurahaiskekona, vähäpätöisellä termillä on merkitystä.