Nettimaine valmiina vanhemmilta
Heti alkuun: ei ole omia lapsia, joten en kai tiedä asiasta mitään.
Toisaalta olen tarkastellut kolmekymmentä vuotta ihmisten identiteettejä tietoverkoissa ja sekä lukenut että tehnyt muutaman tutkimuksen.
Aihe ei kosketa useimpia vanhempia mutta turhan monia lapsia. Menoa on ihmetelty netissä muutamia vuosia ja on mainiota, että nyt Lastensuojelun keskusliittokin on huolissaan.
Vanhemmat rakentavat lastensa puolesta, tietoisesti tai ajattelematta, nettimainetta ja -identiteettiä sosiaalisessa mediassa loppuelämäkseen (Yle 28.4.2014).
Lähipiirin mukavat ja dramaattiset käänteet on toki metka jakaa. Mutta niistä kasvaa ajan myötä lapsen yksityiselämän julkinen ansioluettelo.
Yksi varhaisista tapauksista on John Kaufman vuodelta 1996. Hän oli kirjoittanut vuosia netin Usenet-foorumeille, huomaamattaan ripotellut elämästään muruja nettiin kuten me kaikki.
Eräs nainen ihastui häneen, kävi kaikki Kaufmanin kommentit läpi ja oppi tuntemaan hänet paremmin kuin hän itse. Ihan ennen Googlea.
Kaufmanin onneksi kyseessä oli vain varttihullu fani, mutta hänen elämänsä alkoi mennä kummalliseksi.
Tykkää-täppiä laskiessa ei välttämättä tule mieleen, että jälkikasvun valokuvat voivat päätyä kiinalaiseen hiirimattoon tai pornobanneriin.
Lihamaailman ohella identiteetti – ja maine – netissä on yhä merkityksellisempi. Ajan myötä se voi olla jopa tärkeämpää kuin se, pukeeko itseilmaisevia vaatteita päälleen tai liikkuuko missään ne päällään.
Voi kuulostaa liioittelulta, mutta kyse on lasten ja nuorten itsemääräämisoikeudesta.
Ennen sosiaalista mediaa asiassa ei ollut ongelmaa, kun raportointi ja dokumentointi tehtiin rajoitetussa jakelussa esimerkiksi sähköpostilla. Yleistyvä tapa on kuitenkin raportoida koko maailmalle kaikki.
Tapoja on monia. Annetaan alle 13-vuotiaan perustaa oma Facebook-tili ja jaetaan mitä nuori itse kertoo. Julkaistaan tunnistettavia valokuvia läjäpäin, perustetaan fanisivu tosi-televisioon osallistumisesta tai näytetään mitä väärää opettaja on julkaissut Wilma-sovelluksessa.
Kaikille eivät riitä Facebookin Tykkää-täpät. Esimerkiksi niin sanotussa #ilmapallogate:ssa Teemu Kammonen todisti huonoa asiakaspalvelua 2-vuotiaalla jälkikasvullaan YouTubessa.
Sekavan tapahtumasarjan päätteeksi Stockmannin vartija otti ilmapallon 2-vuotiaalta (esimerkiksi CITY:n analyysi 11.10.2013).
Siitä on hyvä aloittaa vaikka koulunkäynti YouTube-julkkiksena.
Pallon takavarikointiin ei liittynyt dramatiikkaa mutta luonnollisesti se herätti paskamyrskyn sosiaalisessa mediassa. Stockmann sai palkata lisää pr-ihmisiä pitkäksi aikaa.
Mikään ei estä päivittämästä oman jälkikasvun kehittymistä. Päinvastoin sosiaalinen media on luontainen väline siihen. Mutta tapoja on monia.
Jotkut kaverini ovat esimerkiksi keksineet lapsellen nimimerkin, johon viittaavat. Toiset rajaavat kuvia tai kuvakulmia. Jotkut jättävät noloimmat kuulumiset kertomatta.
Jakelun rajoittamistakin tai jakelukanavaa voi harkita, sillä Facebookissa kuvat päätyvät sen ja yhteistyökumppanien mainosmateriaaliksi.