Trendejä ja ilmiöitä netistä ja tulevaisuudesta.

Lisää käpylehmiä kouluihin

Kari A. Hintikka
Blogit Kohinaa 9.12.2013 07:12

Piti kirjoittaa pikatulostuksen neljännestä ulottuvuudesta, mutta opettajankouluttaja Timo Tossavaisen kirjoitus (HS 5.12.2013) inspiroi välittömästi.

Timon mukaan tietotekniikkaan tuijotetaan liikaa perusopetuksessa ja ennen oli paremmin. Mutta aihe ei ole uutinen, sillä Timo kirjoitti aiheesta HS:ään lähes identtisesti tammikuussa (Vieraskynä 24.1.2013).

Olen tehnyt tämän vuoden Otavan Opistossa Opetushallitukselle raporttia siitä, mitä vaikutuksia netillä ja sosiaalisella medialla saattaa olla kouluihin, opetukseen ja oppimiseen vuoden 2023 Suomessa. Apunani on ollut 33 suomalaista pilottihankkeiden opettajaa ja rehtoria, liike-elämää, tutkijaa, kehittäjää, julkishallintoa ja muuta gurua.

Esituloksia voi vilkaista Educa Online Berlinin-esityksestäni.

Opetushallituksen rahoittamassa SOMY-koordinaatiohankkeessa on sparrattu 22 suomalaista koulukokeilua sosiaalista mediaa ja uudenlaisia pedagogisia mahdollisuuksia hyödyntäen.

En ole kouluttautunut opetusalalle vaan tarkastelen työkseni tulevaisuutta, mutta SOMY-pilottien oppimistulokset ovat olleet käsittääkseni loistavia – sekä opettajille että koululaisille. Tuloksista lisää 2014.

Digitaalisuus, päätelaitteet ja netti ovat jo muodostuneet käyttöliittymäksi arkisille asioille aikatauluista sanakirjoihin. Kauppojen kassatkin saavat vuorolistansa sähköpostilla.

Jyväskylän yliopiston Kimmo Oksanen tutki nettikyselyllä 2012 sosiaalisen median opetuskäyttöä. 2147 opettajasta 25 prosenttia kertoi käyttäneensä sosiaalista mediaa työssään. Neljäsosa.

Jos pitäisi huolestua, niin 0-5 vuotta opettaneiden osuus ei juurikaan eroa vanhemmista opettajista. Suomi ja Timo siis kouluttavat vuonna 2013 opettajia, jotka eivät erota blogia ja facebookia toisistaan.

Internet ja sosiaalinen media eivät ole tietotekniikkaa. Ne ovat muun muassa modernia viestintää, yhteistyötä, oman identiteetin ja merkitysten rakentamista, vertaisoppimista ja kollektiivista tekijyyttä. Niiden luomiseen vain nykyään käytetään teknisiä välineitä, upeiden liimakuivattujen kasvikuvastojen sijaan.

Tietotekniikan sijaan nettiä ja somea soisin saatavan Suomen kouluihin lisää, paljon, nopeasti – ja koululaisten kannalta tasa-arvoisesti. Yhteiskunta koulun ympärillä toimii niiden välityksellä.

Kenen kannalta koulua pitäisi tarkastella? Koululaisten oman kehittymisen ja luovuuden, eläkkeitämme maksavien veronmaksajien tuotantolinjan, kansalaisyhteiskunnan taitoihin kasvamisen, opettajien vai opettajia kouluttavien näkökulmasta?

Mieluiten kaikkien. Mutta kun opettajia opettava oppikirjailija ei edes ymmärrä termejä joita käyttää kritiikissään, niin PISA-tulokset ovat pikkuongelma tulevaisuutemme kannalta.

Koulutusasiantuntija Tony Wagner totesi (New York Times 31.3.2013): ”Tarvitsetko työtä? Keksi se!” Tämän päivän 1-luokkalaiset valmistuvat 10 vuodessa maastoon, jossa on

  • runsaasti uudentyyppisiä ja yksinkertaisia ammatteja kuten datanviljely ja biohakkerointi
  • monet nykyisistä ovat kadonneet Suomesta; ja
  • osaa arkitöistä hoitaa robotit sekä tekoälyt, kuten sijoitusneuvonta.

Käpylehmien SM-kilpailuilla Suomi ja tulevat aikuiset eivät vain enää pärjää globaalisti eivätkä arjessa, halusimme tai emme.

Käpylehmäily olisi kelpo viihdettä, mutta Timo Tossavainen kouluttaa uusille opettajille käytännön taitoja – ja asenteita – Itä-Suomen yliopistossa. Samaa tapahtuu ympäri Suomea. Timo vain on hanakka tuomaan julki näkemyksiään tulevaisuuden pedagogiikasta, ja siksi reagointini.

Lappi-retkeilijänä olen tyystin samaa mieltä Timon kanssa perustaitojen tärkeydestä ilman navigaattoreita.  Mutta voimmeko kouluttaa enää yhtäkään opettajaa, joka pakenee siivouskaappiin kuullessaan sanan ’atk’?

Kyse on siitä, että opettajat oppisivat soveltamaan tekniikkaa ja sen mahdollisuuksia omassa pedagogiikassaan perinteisen opetuksen rinnalla. Mediapedagogi ismo bloggasi aiheesta (7.12.2013) paremmin kuin itse osaan: ”Tietotekniikka on opetukselle uhka – koska sitä ei ymmärretä”.

Kari A. Hintikka

Kirjoittaja on verkostotutkija, futuristi ja konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija Otavan Opistolla.

Keskustelu

Yritin selvittää, mikä suhde Kari A. Hintikalla on opetukseen ja opettajankoulutukseen. Wikipedia kertoo hänestä mm.

Kari A. Hintikka on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n (Tieke) erityisasiantuntija ja tietotekniikka-kolumnisti (mm. Mikrobitti, Ylioppilaslehti, Tietoviikko ja Helsingin Sanomat), joka on myös kirjoittanut lyhyttä tieteisfiktiota (mm. Tähtivaeltaja-lehteen)
Hintikka on myös organisoinut kansainvälisen performanssi-taiteilija Stelarcin käynnit Suomessa.

Hintikka valmistui vuonna 1998 Taideteollisesta korkeakoulusta Taiteen maisteriksi (MA in New Media -koulutusohjelmasta) ja on valmistellut vuodesta 2005 alkaen väitöskirjaansa Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksella aiheesta verkkovoima.

No, tässäpä sitä onkin pohjaa ryhtyä arvostelemaan opettajankoulutusta… . Olen usein ihmetellyt, kun Ylelläkin taiteilijat, näyttelijät ja kirjailijat toimivat kaiken maailman asiantuntijoina.

Jos lukee kaksi viimeistä kappaletta Wagnerin artikkelista niin näkee, että hän on hyvin pihalla. Hän vaatii lisää testausta ja kilpailua ja kehuu sitten Suomea parhaana.
Voiko Wagneriin luottaa ennustuksissa, kun hän ei ymmärrä edes nykytilannetta?
Mitä muuten tarkoittaa datanviljely ammattina?

HeSa 6.1. Jyrki Kasvi, tutkimus- ja kehittämisjohtaja Tietoyhteiskunnan
kehittämiskeskus Tieke: ”Meillä on vallalla nokialainen ajattelutapa, että
ongelmat ratkeavat, kunhan vaan on tarpeeksi koneita. Esimerkiksi
eurooppalaisessa mittapuussa kouluissamme on eniten tietokoneita, mutta käytämme niitä vähiten.”

Arvoisa Lukija,

kiitos kommenteista. Pahoittelen verkkaista vastaustani ja kommenttisi julkaisua, kuten muidenkin, uutena bloggaajana en ole vielä aivan sinut SK:n julkaisujärjestelmän kanssa.

Kouluopetuksen arviointiin itselläni ei ole koulutusta, mutta aikuisopetusta olen tehnyt vuodesta 1992, sekä uusien opetusmenetelmien opetuksessa, käyttöönotossa että niiden arvioinnissa. Siksi en ole nojautunut aiheessa vain omiin käsityksiini vaan peilaan ja tiivistän bloggauksesssani omalla nimelläni suomalaisten ammattilaisten käsityksiä, joita esitettiin esimerkiksi Berliinin Educa2013:ssa.

Blogini otti kantaa kymmeniin pedagogiikan ammattilaisiin nojautuen (tosin itse olen samaa mieltä). Kysessä ei ole tieteellinen otos tai tulkinta vaan bloggaukseni oli tulkinta siitä mitä olen puolen vuoden aikana alan ammattilaisilta kuullut eri menetelmillä. Ja nämä ovat ennen PISA-tuloksia.

Kannattaa tutustua bloggaukseni linkkeihin :)

Näitä luetaan juuri nyt