Ketkä imuroivat dataa laitteistasi?

Profiilikuva
Blogit Kohinaa
Kirjoittaja on verkostotutkija, futuristi ja konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija Otavan Opistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Uusien päätelaitteiden myötä liike-elämä tuntuu seonneen tyystin ja kokeilevan reippaasti rajojaan. Älykännyköistä ja tableteista kopioidaan käyttösopimusten hyväksymisen varjolla niin yhteystiedot kuin tiedot puheluista, paikkatiedosta, kalenterista ja tekstiviesteistäkin.

Esimerkiksi ammattimaisen verkottumisen LinkedIn keksi tarjota käyttäjille sähköpostipalvelimen. Yhtiölle kopioituisi käyttäjän kaikki sähköposti. Tästä ei vain muistettu mainita käyttäjille.

 

Kulutuselektroniikkavalmistaja LG pisti paremmaksi. Bloggaaja DoctorBeet huomasi, että LG:n televisio lähettää valmistajalle kaiken tv-katselusta irtoavan käyttödatan.

Tv myös tutkii siihen kytketyt tallentimet ja lähettää tiedot niistäkin. LG vetosi siihen että toiminto kyllä luki käyttöehdoissa. Televisiolle käyttöehto?

Nettisovellusten käyttöehdoista on todettu, että niitä on vaikeampi ymmärtää kuin USA:n perustuslakia. Jos jokaisen mobiilisovelluksen ehdot pitäisi kammata erikseen niin muuta ei ehtisikään.

 

Liike-elämä on päässyt porsastelemaan parissa vuodessa kulutuselektroniikassa lähes huomaamatta. Ja jos esimerkiksi työn puolesta tarvitsee Google-tunnuksia Docs-yhteisdokumentteihin niin ei ole oikein vaihtoehtoja kuin hyväksyä käyttöehdot.

Internet of Things eli Esineiden internet (VTT:n pdf-esitys) saapuu koteihin lähivuosina. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa että kodin laitteet juttelevat keskenään ja laitteita sekä niiden tietoja voi ohjata ja tarkastella etänä. Käyttäjän tuottama data lisääntyy räjähdysmäisesti.

Yhtiöt selittävät keräävänsä käyttäjä- ja käyttödataa ’vain’ markkinointitarkoituksiin. Menettelee joiltain osin. Mutten siltikään innostu siitä että facebook tietäisi linkoanko pyykkini.

 

Mieluusti tekisin sopimuksen vaikkapa Applen tai Googlen kanssa, että vastineeksi arkipuuhistani saisin joitain todella ylellisiä täsmäpalveluita. Sivistyneen vaihdannan sijaan yhtiöt haluavat rohmuta kaiken.

Annettu data menee helposti vääriin käsiin ”inhimillisen” tai ”ohjelmallisen” virheen vuoksi. Roskaposti- ja rikollisyhtiöt ostelevat konkurssipesiä kaivaakseen aiempien asiakkaiden dataa. Eräs kaverini esimerkiksi löysi kaupanpäällisenä ostamaltaan verkkopalvelimelta legendaarisen Keitele & Tommila Oy:n asiakas- ja kaupankäyntitietoja 1980-luvun lopulta.

Adobelta murrettiin ainakin 140 miljoonaa käyttäjätunnusta ja salasanaa luottokorttitietoineen, mukaan lukien omani. Esimerkiksi facebook alkoi omatoimisesti kysellä turvakysymyksiä niiltä käyttäjiltään joilla oli Adobe-tili. Yhtiö päätteli että sen Adobe-käyttäjät eivät olleet enää turvallisia yhtiölle eli olin riskiasiakas.

Ulkomailla identiteettivarkaudet ovat olleet vakava riesa jo pitkään. Luottotietojen ja yhteiskuntakelpoisuuden palauttamisessa voi mennä vuosia kokopäiväisesti.

 

Luovutan kernaasti jotain dataa – tapauskohtaisesti – itsestäni vastineeksi, kuten Endomondo-liikuntasovellukselle paikkatietoni.

Olen luonut yhden uuden valintaperusteen esimerkiksi lenkkareille. Vaativatko juoksutossut saada julkaista ominpäin sosiaalisessa mediassa? Vai tyytyvätkö lenkkarit olemaan lenkkarit?

Lopulta, onko sillä väliä jos menetämme yksityisyytemme? Kunhan on helppoja sosiaalisen median palveluita.

 

Muokattu 4.12. klo 23:15. Selkeytetty luettavuutta kappalejaottelulla ja lisätty Internet of Things-linkkejä.