Blogit

Trendejä ja ilmiöitä netistä ja tulevaisuudesta.

Katastrofit kännyyn ja data jakoon

Blogit Kohinaa 19.9.2014 13:50
Kari A. Hintikka
Kirjoittaja on verkostotutkija, futuristi ja konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija Otavan Opistolla.

Kun vanhoina hyvinä aikoina Tšernobylin ydinvoimala possahti 1986, Säteilyturvakeskus tiedotti parin päivän päästä, että naapurissa on ehkä tapahtunut jotain pientä. Nykymaailmassa vaikkapa Kiinan maanjäristyksistä voi lukea ja katsoa kuvia sekä videota netissä ensi tärähdysten aikana.

Asetelma katastrofien viestinnässä onkin kääntynyt päälaelleen. Aiemmin erilaiset organisaatiot tiedottivat joukkoviestimien välityksellä kansalaisille. Nyt yhä useammin organisaatiot saavat tietoa joukkoviestimistä ja omilta verkostoiltaan, mitä kansalaiset tekevät asioiden eteen netissä ja katastrofialueilla.

Nyt ollaan siirtymässä taas uuteen vaiheeseen. Aiemmin vain viranomaisilla oli mahdollisuus kerätä dataa kriisi- ja ongelmatilanteissa. Viimeistään tsunamiuhrien henkilöllisyyksien kerääminen (20042005) ja New Orleansin (2005) evakuoitujen jäljittäminen osoittivat, että myös kansalaiset osaavat itse kerätä dataa (mydata) ja hyödyntää sitä.

 

Lienee selvää, että vapaaehtoiset keräväät dataa nopeammin onnettomuuspaikoilta ja toimivat usein myös laajemmin kuin monimutkaisesti organisoidut viranomaiset. Esimerkiksi Japanin Fukushima-onnettomuuden myötä tavalliset japanilaiset kyllästyivät viranomaisten hitaaseen ja välttelevään tiedottamiseen.

Kansalaisryhmät alkoivat hahmotella globaalisti netissä omatekoista geiger-mittaria Tokion Hackerspacen avittamana. Safecast-ryhmä järjesti keräyksen joukkorahoituspalvelu Kickstarterissa geiger-mittareille, jotka jaettiin vapaaehtoisille.

Autosta kaasu pohjaan, geiger-mittari ulos ikkunasta, säteilyarvot suoraan internetiin reaaliaikaisesti kenen tahansa tulkittavaksi ja pakoon säteilyalueelta. Safecast onkin kerännyt nettiin jo kolmen miljoonasta mittauspisteestä dataa, joka on kenen tahansa saatavilla.

Safecast-sovellus on saatavilla myös mobiililaitteille, joilla voi katsoa muiden mittaamia säteilyarvoja missa päin maailmaa sattuu liikkumaankaan. Hieman vastaava mobiilisovellus Red Alert: Israel kertoo reaaliaikaisesti, milloin ja minne Gazasta ammutaan raketteja.

Tulevaisuudessa aktiivimatkailija voi seurata kännyllä matkakohteensa tulva-, maanjäristys- ja muita kriisihavaintoja reaaliaikaisesti. Erilaisia ympäristön tunnistimia ja jäljittimiä, kuten Sensorconin Sensordrone, aletaan upottaa vakio-ominaisuudeksi mobiiliin. Itse mittauslaitteetkin kutistuvat jatkuvasti, kuten muukin teknologia.

 

Olemme siirtymässä joiltain osin tilanteeseen, jossa periaatteessa kuka tahansa kiinnostunut voi tuottaa ja analysoida dataa, joka aiemmin oli suurten organisaatioiden monopoli. Ympäristö- ja terveysdata on luonnollisesti kehityksen kärjessä, kun kuka tahansa pääsee itse käyttämään mittauslaitteita hinnanlaskun myötä.

Luvassa on epätietoisuutta viranomaisten ja kansalaisten välillä, kun kansalaiset voivat itse tehdä tarkat mittaukset vaikkapa homekouluista ja sisäilmasta. Viranomaiset joutuvat työskentelemään erilaisten säädösten ja vastuiden puitteissa eivätkä pysty yhtä ketterään mittaamiseen kuin tavallinen äkykännyn omistaja.

Voisi kuvitella, että älykännymittauksista tulee arkea ainakin asuntonäytöissä ilman kuntotarkastajaakin. Niin ikään voidaan mitata todellinen lämpötila ja selvittää, falskaavatko ikkunat tai onko myytävässä asunnossa kosteusvaurioita.

Kun joku keksii perustaa nettipalvelun, jossa jaetaan suomalaisten asunto- ja aluekohtaisia mittauksia vaikkapa homeesta, niin ollaan uudessa ja kiinnostavassa tilanteessa. Miten esimerkiksi kansalaishavainnot validoidaan, onko mitattu oikein?

Suomessa pidettiin 15.16. syyskuuta julkishallinnon Avoin Suomi -messut. Datahanojen avaaminen Suomessa etenee hyvin, nyt olisi aika alkaa ennakoida kansalaisten itsensä tuottaman datan seurauksia ja vaikutuksia.