Ihmiskarkkihylly Tinder
Mobiilisovellus Tinder on pistänyt netin pariutumispalvelukonseptit nopeasti uusiksi, eikä ihme.
Sovelluksena Tinder edustaa kolmatta sukupolvea. 1990-luvun deittailu muistutti pitkälti perinteistä lehti-ilmoittelua. Vuosituhannen vaihteessa otettiin käyttöön muun muassa neuroverkko-algoritmit, kuten MTV3:n SeOikea. Niissä siippaa ja lyhyempiä kokemuksia suositeltiin tieteellisesti ja hyvinkin tarkkaan, lähes korvakarvojen leikkaamistahtia myöten. Pioneerina toimi Pattie Maesin johdolla kehitetty Firefly (1995-1998), joka varsinaisesti suositteli musiikkia mutta ehdotteli myös samanmielisiä.
Viime vuosien ”laadukkaat” deittipalvelut ovat jatkaneet peruskonseptissa. Profiilia on lähinnä kirkastettu ”eliittikumppaneilla” tai varatuilla ehdokkailla.
Tinderiin rekisteröidytään Facebook-tunnuksella, eli profiili pitää luoda ensin esimerkiksi suomalaisen Audrey.fi:n tapaan. Tinder näyttää etäisyyssäädön mukaan kuvia ja joitain Facebook-tietoja halutusta sukupuolesta. Kuvasta voi tykätä tai ei. Jos tykätty kohde tykkää omastasi, ”pari” voi alkaa chattia.
MyCosmon Neitokainen bloggaa tindauksesta antautumuksellisesti. Bloggaus välittää mainiosti tuntemuksia Tinderistä.
Deittipalveluiden vakioriesa ovat valeprofiilit: salskea ja menestyvä 50-vuotias mies on sitä vain haaveissaan, valokuva on vanhasta passista ja nimi naapurin postiluukusta. Profiiliaan voi hieman petrata Tinderissä, mutta jos aikoo isommin kaunistella, se on tehtävä Facebookissa.
Facebook-kaverit saattavat alkaa ihmetellä uutta superihmistä. Ei aukoton mutta luova tapa ratkaista deittipalvelujen isoin pullonkaula.
Tinderiä on kritisoitu siitä, että se panee ihmiset karkkihyllyyn, josta ruutua pyyhkäisemällä noukitaan namuja. Eikä tarvitse edes punnita, paljonko ottaa. Ymmärrän kritiikin, mutta ei nettideittalua ole sen vuoksi syytä ylenkatsoa.
Toki Tinderissä on hyvä olla mahdollisimman houkuttelevat valokuvat ja hyvä hissipuhe. Mutta samalla logiikalla ihmiset menevät baareihin, sinkkutapaamisiin ja muihin sosiaalisiin tilanteisiin.
Joku voi ajatella, että Tinderistä tai muusta nettideitistä löytyy se maailman ainoa ja erityisesti paras oikea. Ihmisellä on oikeus tyytyä varsin rajoitettuun sortimenttiin globaaliin tarjontaan verrattuna.
Chicagon yliopiston tutkimuksessa yli kolmasosa tutkituista pareista oli tavannut netissä vuosina 2005-2012. Parit kokivat olevan onnellisempia ja pitivät suhteitaan kestävämpinä kuin perinteisillä riiteillä tavanneet.
Tulosten syyt ovat selviä. Ellei nyt aivan feikkiin narahda, netissä ehtii nähdä toisesta aika laajan kontekstin tutustumisvaiheessa.
Iltalehden lukijat listaavat syitä Tinderin käyttöön, itsetunnon kehittämisestä alkaen.
Netin myötä sosiaalinen ja ainakin pintapuolinen verkottuminen on kasvanut räjähdysmäisesti. Melkein mistä vain harrastuksesta löytyy paikallisryhmä vaikkapa uuteen kaupunkiin tutustuttaessa. Tinderillä ja vastaavilla palveluilla voi yrittää ihan vain etsiä kiinnostavia ihmisiä tai käyttää sitä ironisesti kuin hipsteri.
Sosiologisesti mielenkiintoista on myös teknologian konventioiden siirtyminen arkeen. Enää ei vain googlailla ja meseillä. MyCosmon Neitokainen vinkkaa, miten viestittää tilanteesta kaverilleen baarissa kädenheilautuksella oikealle tai vasemmalle.
