EU-tuomioistuin tuhoaa ihmiskunnan historiaa
Seksi ja rikollisuus ovat usein ensimmäisten joukossa uuden teknologian käytössä. Näin nytkin.
Pedofiili ja poliitikko ehtivät ensimmäisinä pyytää Googlea poistamaan heistä löytyviä ‘epäolennaisia’ ja ‘vanhentuneita’ hakutuloksia (BBC 14.5.2014).
Taustalla on EU-tuomioistuimen ajatus eurooppalaisten “oikeudesta tulla unohdetuksi”, ainakin Googlesta.
Ideasta alkoi tihkua tietoja reilut kaksi vuotta sitten. Alunperin tavoitteena oli laki ja yhtenä kohderyhmänä nuoret, jotka eivät joutuisi kärsimään loppuikäänsä hölmöilyistään tai niiden jakamisesta netissä.
Mitä sitten on epärelevantti ja vanhentunut tieto? Siitä saamme lukea lähivuosina paljon. Näin aluksi pedofiili kaipasi linkkien poistoa tuomioonsa. Ex-poliitikko haluaa takaisin politiikkaan ja unohduksiin käytöksensä virastossa.
Ensivaikutelmani on, että EU-tuomioistuimessakaan ei taas kerran järin ymmärretty mitä on päätetty netin suhteen.
Tuomioistuimen päätös on joiltain osin ymmärrettävä. Esimerkiksi tuomituista rikoksista, rikosten uhreista ja omaisista sekä poliittisista pakolaisista alkaen ei välttämättä tarvitsisi tietoja tai asuinpaikkaa hakukoneilla.
Rikoslajien osalta rajanveto on vaikeaa. Netin myötä nousee julkisuuteen vaikkapa nakkikioskidiplomatia, jos aikoo pääministeriksi Suomessa. Julkisten tehtävien osalta tämä ikään kuin kuuluu asiaan.
Yksi kysymys on, milloin tieto vanhentuu epärelevantiksi. Viisi vuotta töpöilystä vai poistetaanko kaikkien alle 18-vuotiaiden tuottama sosiaalisen median sisältö? Ehkäpä netin käyttöön tarvittaisiin ajokortti ja koulutus, kuten on ehdotettu.
EU-tuomioistuimen yksi ongelma on siinä, että yhä suurempi osa ihmiskunnan nykyisyydestä tallentuu vain nettiin. Esimerkiksi maailman suurin netin arkisto, Archive.org perustettiin idealla, että suuri osa varhaisista filmeistä tuhottiin hopean vuoksi. Aleksandrian kirjasto poltettiin mielijohteesta.
Pitäisikö myös Archive.orgin ryhtyä poistamaan, jos se on sattunut tallentamaan epäolennaista ja vanhentunutta tietoa? Entä kirjastoissa ja julkisessa jakelussa olevat kirjat, jotka sisältävät runsaasti vanhentutta ja epärelevanttia tietoa ihmisistä? EU:n rahoittamat kirjaroviot?
Kuten vaikkapa kollega Petteri Järvinen ehti todeta, niin koko asia ei ole edes Googlen homma. Oikeat osoitteet olisivat ne missä materiaalit sijaitsevat.
Poistopyyntöjen sijaan oikea osoite olisi myös EU-tuomioistuin itse. Sen pitäisi päättää juridisesti, eettisesti ja moraalisesti tapaus kerrallaan, onko poistoon syytä. Aivan samoin kuin tuomioitakin jaetaan.
Edelleen, poistojen pyytäjätkään eivät oletettavasti tajua niin sanottua Streisandin ilmiötä. Poisto voi julkistuessaan moninkertaistaa julkisuuden verrattuna siihen, että antaisi asian olla.
Parhaiten töpöilyt saa häivytettyä järjestämällä tilalle jotain (positiivista), mikä nostaa omaa uutta tekemistä hakutulosten kärkeen ja pudottaa epämieluisia tuloksia alemmas eikä useimmat huomaa niitä. USA:ssa on firmoja melkein kaikkeen, myös tähän.
Ongelman perimmäinen syy on jakelurakenteen murroksessa. Aiemmin hölmöilyt hautautuivat printtilehtiin ja valokuva-albumeihin. Tilanne ei näytä kovin valoisalta, jos edes EU-tuomioistuin ei osaa hankkia ymmärrystä netin olemuksesta.