Blogit

Trendejä ja ilmiöitä netistä ja tulevaisuudesta.

Eristäytymistalous kasvaa ripeästi

Blogit Kohinaa 27.4.2015 13:40
Kari A. Hintikka
Kirjoittaja on verkostotutkija, futuristi ja konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija Otavan Opistolla.

Shut-in economylle ei ole vielä suomenkielistä ilmaisua. Olkoot eristäytymistalous, kunnes joku keksii paremman.
Lauren Smiley kirjoittti äskettäin laajasti aiheesta.

Muun muassa San Franciscon alueella yleistyy ilmiö, jossa ihmiset viettävät aikaansa pääasiassa joko kotonaan töitä tehden tai työpaikalla ja vähäisen vapaa-aikansa kotona.

Etätyö alkoi Suomessa 1980-luvulla ja on (vihdoin) yleistymässä 2010-luvulla. Netin myötä se on helpompaa ja mielekkäämpää kuin aiemmin ja sama helppous koskee myös eristäytymistaloutta.

Netistä tilaa vaivatta niin ruoat suoraan jääkaappiin, vaatteista huolehtimisen, kasvien kastelun kuin sisustuksen muutokset. Amazonista voi tilata lähes kaiken tölkinavaajasta kuntoiluvälineisiin ja lähetti toimittaa ne ovelle.

 

Arkiasioiden hoitaminen verkossa on monessa tilanteessa järkevääkin. Kun tekee vaikka 11-tuntisia työpäiviä, niin arkiasioihin on turha tuhlata harvoja vapaatunteja. Sosiaaliset suhteetkin voidaan hoitaa nykyään pitkälti netissä.

Suomessakin voi kasvavassa määrin jo tilata kaikenlaista ruokaa tai tavaraa kotiinsa tai ainakin postiin. San Franciscossa lähtökohtana on toimitus kotiovelle tai palvelut kodin sisällä.

Eristäytymisestä tekee taloutta sen ympärille nopeasti kehittynyt liiketoiminta. Yhtiöitä on kahdenlaisia: perinteisiä, joissa ollaan työsuhteessa ja Uber-taksin kaltaisia, jossa mikroyrittäjä vastaa itse riskeistä ja velvoitteista.

Eristäytymistalouden työntekijät voivat luisua samaan monttuun kuten vaikkapa pakkoyrittäjät, mikroyrittäjät, pätkätyöläiset ja tarvittaessa töihin tulevat työntekijät. Kiinnostavasti ay-liike tai puolueet eivät ole järin kiinnostuneita alati kasvavasta työvoimasta.

Ilmiötä voi halutessaan pitää piika- tai palvelijayhteiskunnan paluuna. Toisaalta palveluiden suosion lisääntyessä hinnat halpenevat muillekin kuin 11 tunnin työpäivän puurtajille.

Nykyään esimerkiksi kunnat täyttävät ikäihmisten kotihoidon henkilöstövajetta pk-yrittäjillä. Sama ihminen voi olla osa-aikaisesti töissä kunnalla ja osan aikaa heittää keikkaa.

Lisäksi eristäytymistalous on pilkkoutumassa prosessiketjuihin muun talouden tavoin. Se myös työllistää. Kiireisimmät voivat esimerkiksi antaa Alfred-metapalvelun avulla organisoida asiakkaan yksittäiset palvelut ja niiden aikataulut.

Mihin sitten ihmiset vapautuneen aikansa laittavat? Lisää Netflixiä, laatuaikaa perheen kanssa, kuntoilua, sosiaalista mediaa tai jatko-opintoja. Se on jokaisen oma asia.

 

Perinteisesti palveluyhteiskuntaa on ajateltu niin, että ihmiset käyttävät palveluita kodin ulkopuolella tai tilapäisesti kotona. Käydään syömässä tai kylpylässä tai hankitaan kevätsiivous tai remonttiapua.

Yksi signaali on kotijoogan ja muun -kuntoilun yleistyminen. Nettikameran kanssa saa ohjausta tai edistyneempi voi seurata pelkkää treeniohjelmaa.

Sosiologisesti murros on erittäin mielenkiintoinen. Entäpä jos tulevaisuuden taajama näyttää siltä, miltä nykyäänkin Helsingin Aleksanterinkatu tai pienempien taajamien keskustat arki-iltaisin?

Tätä eristäytymistä ajatellen esimerkiksi Helsinki 2050-visio tuntuu vähintäänkin utooppiselta. Sinänsä kannatettava ajatus on muuttaa moottoritiet bulevardeiksi ja asunnoiksi (havainnekuvia tästä).

En ole nähnyt vielä yhtäkään visiokuvaa tammikuisesta illasta Helsingissä vuotena 2050. Oletettavasti realistisessa bulevardikuvassa näkyisi muutama himopyöräilijä, robottitakseja ja ilmassa pörrääviä kuljetusdrooneja eli robolennokkeja.