Trendejä ja ilmiöitä netistä ja tulevaisuudesta.

EK:n johtajat: ”Olemme onnistuneet sössimään”

Kari A. Hintikka
Blogit Kohinaa 2.10.2014 11:14

Vihdoinkin. Tätä kommenttia on odotettu pitkään. Suomen teollisuuden johtajilla saattaa olla jokin – minimaalinen – osuus Suomen nykytilanteeseen.

”Olemme onnistuneet sössimään tilanteen oikein vakavasti”, kuvailee Jorma Eloranta. Kyseessä on Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kasvun manifesti -ry…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Kari A. Hintikka

Kirjoittaja on verkostotutkija, futuristi ja konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija Otavan Opistolla.

Keskustelu

”IoT:n globaaleja markkinoita on veikattu vähäisestä 300 miljardista triljooniin dollareihin vuonna 2020”

Että ihan triljoonia. Tekee yli 13 miljoonaa dollaria bisnestä jokaista maapallon asukasta kohden (kun monissa kehitysmaissa tienataan vain muutama satanen vuodessa). Olisiko tullut taas käännosvirhe.

Triljoona on siis miljoona biljoonaa, ei paljas ja pelkkä biljoona kuten Amerikassa.

Seppo Hongisto
3.10.2014
Sössimisen sietämätön tuska on parahdettu ulos jo EK:stakin. Harvinainen ulostulo taholta, joka osaa ja myös – ex officio- hakee syyllisiä yleensä kaikesta muusta kuin itsestään.

Jos Suomeen syntyisi 2020 mennessä 1,4 miljardin IoT- markkinat. Jos Suomen tiede-ja teknologiapolitiikan suunnittelu-,päätöksentekoprosessit ja rahoitus saataisiin korjattua tarkoituksenmukaiseksi ja kun samalla tehottomasta tukijärjestelmästä saataisiin karsittua 0,5,-0,8 miljardia. Voisi EK:n lisäksi myös koko Suomi päästa menestyjien joukkoon ja myös pysyä siellä. Verbaalinen itseruoskinta ei nyt riitä. Valtion tiede-,teknologia -ja innovaatiopolitiikan sössinnän syyt ovat pääosin tiedossa: nyt tarvitaan toimenpiteitä:

Tiede – ja teknologiapolitiikka on alistettu yritystukipolitiikalle

1. Johdanto

Yritystukien keinovalikoimaa ja suunnattujen resurssien keskittymistä (ns. kanta-asiakasilmiö) kohtaan on esitetty kritiikkiä, esim. Ylen MOT- ohjelmassa 10.9.2012. Tuet ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 50 %. Kaikki yritystuet lienevät ainakin 1,5 miljardia euroa, kun 2013 tukia lisättiin hallituksen kasvupoliittisten tavoitteiden mukaan mm. verotuksellisin keinoin vielä 300 miljoonaa euroa. Teollisuus- ja kauppaministeriö (TEM) on keskuudessaan ryhtynyt suunnittelemaan myös yritystukien perkaamista. Selvityksen valmistelua varten asettaman ministeriön virkamiehen on tarkoitus saada työnsä tehdyksi siten, että muutokset voitaisiin toteuttaa 2014. Selvitysmies havaitsi tehtävänsä alkuvaiheessa, että tuista lähes iso osa vaikuttavat vain vähän tai jopa hidastavat rakennemuutosta. Ensi töikseen TEM on siirtänyt Finnveran jaettavina olevat alkavien yritysten tuet (n. miljardi €) Tekesin käyttöön ja hallinnoitavaksi.

2. Tiede – ja teknologiapolitiikka osana yritystukipolitiikkaa

Valtiovalta pyrkii osaltaan edistämään tieteellistä tutkimusta ja sen soveltamista. Tähän tavoitteeseen pyritään eri keinoja käyttäen. Laajempi tutkimuspoliittinen keskustelu tavoista, joilla voidaan entistä paremmin osoittaa valtion rahoittaman tieteellisen tutkimuksen merkitys ja vaikuttavuus on vähäistä, vaikka sen suhteellinen merkitys on pienenkin maan budjetissa absoluuttista määräänsä suurempi, kun pyritään ratkaisemaan kansallisia, yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisiakin ongelmia tieteellisen tutkimuksen keinoin. Tämä käy ilmi mm. VNK:n talouspoliittisen neuvoston VTT:n avustuksella tuottamissa globalisaatioraporteissa (VNK 2004, VNK 2006) sekä kasvutyöryhmän raportista (VNK 2010). EU:n tiededirektoraatti julkisti vuonna 2009 raportin, joka pyrki hahmottamaan ’Euroopan uuden renessanssin’ katalysaattoreita (European Commision 2009). Raportissa mainitaan esimerkinomaisesti seuraavat suuret haasteet (grand challenges): ilmastonmuutos, energian saatavuus, veden riittävyys, ikääntyminen, terveydenhoito ja kestävä hyvinvointi kaikille. Mikä on suomalainen näkökulma näihin asioihin ? Priorisoitujen teemojen oletetaan olevan erityisesti Suomelle tärkeitä, minkä suhteen meillä jo on tai tulevaisuudessa on mahdollista omata kansainvälisesti merkittävää tutkimuksellista osaamista. Valitun strategisen tutkimuksen keihäänkärkinä ovat ns. huippuosaamisen keskittymät eli SHOK -hankkeet.

3. Talouskasvu ja tieteellisen tutkimuksen perusteiden ja rakenteiden ongelmat Suomessa

Kansallisesta kilpailukyvystä on yhä enemmän tullut talouden ja kansallisvaltion suhteiden muutosta heijastava käsite, jolloin liiketoiminnan retoriikkaa tuskin erottaa valtion ohjelma-asiakirjojen retoriikasta: strategisen huippuosaamisen keskittymät, klusterit, aluekeskusjärjestelmä ja huippuyksiköt ovat tämän aikakauden tuotoksia. Suomen nykypolitiikassa haetaan riskinottokykyä, kokeiluja ja otollisia markkinoita. Kehittyneiden maiden talouspolitiikka on viime vuosikymmeninä rakentunut ns. vapaan markkinatalouden periaatteelle. Tuotantorakenteen ohjailua julkisen vallan toimesta on pidetty tarpeettomana ja epäviisaanakin. Kasvutyöryhmän (VNK) työssä tämä oli keskeinen lähtökohta. Kasvutyöryhmä otti esiin kysymyksen: Pitäisikö julkisen vallan sittenkin pyrkiä voimakkaammin ohjamaan tuotantorakennetta haluamaansa suuntaan kasvun nopeuttamiseksi ? Aihe on taas kansainväliseenkin keskusteluun. Raportissa on viitattu myös yleisiin syihin, jotka tukisivat ajatusta: esim. ympäristöystävällisen teknologian kehittäminen, nykyisen tuotantorakenteen suhdanneherkkyys. Toivottuja hyötyjä ei juurikaan ole saavutettu investointien historiaa tarkasteltaessa: Suomen teknologiapolitiikan arvopohjahanke (VTT Teknologian tutkimuksen ryhmä) on selvittänyt 1970-luvulta lähtien tärkeinä pidettyjä aloja käyttäen hyväksi valtion tiede- ja teknologianeuvoston muutaman vuoden välein ilmestyneitä katsauksia. 1970-luvulla kehotettiin suuntaamaan tutkimusta yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuten kansanterveyteen, demokratiaan ja tasa-arvoon sekä ympäristön tilaan. Sitä vastustettiin. Monet muistavat keskustelun ns. nollatutkimuksesta. Tultaessa 80-luvulle, jolloin Tekes perustettiin, alettiin painottaa uutta teknologiaa soveltavien yritysten aikaansaamista. Tässä vaiheessa elinkeinoelämä ryhtyi tavoitteellisesti ja systemaattisesti valvomaan etujaan tiede- ja teknologiapolitiikassa. Seuraavaa 90-lukua leimasi lamasta selviämisen strategioiden etsintä. Käyttöön tulivat sellaiset ilmaisut kuin tietointensiiviset toimialat, tietoon ja osaamiseen perustuvat tuotteet ja kansainvälisesti kilpailukykyinen yritystoiminta. Intressi ja valmistelun painopiste on 2000- luvun loppupuolella siirtynyt yhä enemmän hakemuspohjaisesta kilpailuun ja laatuun ensisijaisesti pohjautuneesta tutkimusrahoituksesta suunnattuun investointi- ja konsortiorahoitukseen. Uutena organisointimuotona on otettu käyttöön asiantuntija- ja pääomavaltaiset rahoituskonsortiot (esim. SHOK). Valtion rooli tiede- ja teknologiapolitiikan ohjaamisessa on vähentynyt samalla kun T& K voimavarat ovat kasvaneet. Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen keskinäisessä suhteellisissa painotuksissa perustutkimuksen suhteellinen osuus on supistunut. SHOK- rahoituksen kansainvälinen arvio osoitti, että valittu tie voi osoittautua vääräksi, vaikka joukossa oli joiltain osin myös joitakin positiivisia arvioita. Uusien tuotantoalojen syntyä arvioinnissa kuitenkin epäiltiin. Viime aikoina puheena olleet pelifirmat, Supercell ym., tuskin kuitenkaan riittävät kansantaloudellisesti paikkaamaan perinteisten alojen menetyksiä.

4. Hallituksen innovaatiostrategiset pyrkimykset ja perustelut

Tiivistetysti esittäen ne ovat: Maailmantalouden/finanssikriisin seurauksena rakentaminen ja teollisuustuotanto vähenivät, investoinnit supistuivat ja vienti romahti (noin 30%) vuosina 2008 – 2009. Viennin supistuminen on erityisen haitallista Suomen taloudelle, sillä viennin osuus on noussut 45 prosenttiin BKT:sta.

Perinteisten tuotantoalojen (metsäteollisuus, metalli- ja koneteollisuus, sähkötekninen teollisuus, teleja tietotekninen teollisuus) mahdollisuudet korvata romahtaneen viennin menetykset näyttävät huonoilta. Tarvitaan uusilla aloilla vientiin kykeneviä yrityksiä .
Kasvua voidaan saada aikaan investoinneilla eli tuotantopääomaa lisäämällä, teknologiaa kehittämällä ja inhimillistä pääomaa (tietoa ja pääomaa) kohottamalla. Yritysten ulkomaille suuntautuneiden suorien sijoitusten määrä on voimakkaasti kasvanut. Investoinnit omaan maahan ovat vastaavasti vähentyneet. Talouden tärkein kasvutekijä on teknologisen kehityksen aiheuttama.
Hallituksen tavoitteena ovat yrityksille kilpailuedun tarjoavat tarjonta- tai kysyntälähtöiset innovaatiot (ks. kansallinen innovaatiostrategia). Tavoite saavutetaan tukemalla julkisin varoin yrityksiä. Hallituksen politiikka perustuu kilpailuttamiseen, yksilöllistymiseen ja kannustimien vahvistamiseen.
5. Valittuun linjaan sisältyviä ongelmia ja seurauksia sekä kritiikki

VM:n ja TEM:n virkamiesten ja heidän valitsemiensa asiantuntijoiden vaikutus on lisääntynyt. Vaikutus välittyy valtioneuvoston ja ministeriöiden asettamien ad hoc -työryhmien laatimien ja hallituksen hyväksymien suunnitelmien kautta. Poliittinen keskustelu julkisuudessa on ollut vähäistä ja sille on ollut ominaista vaihtoehdottomuus. Tiede- ja teknologiapolitiikka koetaan poliittisesti neutraaliksi.
EK:n systemaattinen tavoitteellisuus ja ohjaava rooli 70-luvulta nykypäivään ovat voimistuneet (ks.TTN -ohjelma-analyysit, Riikka Eela). EK:n toiminta on yhdensuuntaista OECD: n koulutus- ja tiedepolitiikan kanssa, jolle on ollut ominaista yrittäjyyttä suosivan ilmapiirin ja seuranta-, vaikuttavuussekä tuottavuussäännösten luominen mm. korkeakouluihin. Lähtökohtana on ajatus, että ilman saumatonta yhteistyötä yliopistojen kanssa Suomen teollisuus ei pysy kilpailukykyisenä. On arvioitu (Kauppinen ja Moisio, 2008), että EK:n edeltäjän, Suomen työnantajien keskusliiton, perustamalla teollisuuden koulutusvaliokunnalla on ollut vahvan vaikuttajan rooli korkeakoulupolitiikassa 80- ja 90- luvuilla.
Yritysten julkinen tutkimustuki ja sen lisääntyvä vastikkeettomuus (esim. painopistealueiden kehitys 70-luvulta lähtien) näyttää olevan EK:n/yritysten tavoitteena. Poliittinen ohjaus on vähäistä.  Julkisten investointien (ml. aineettomat investoinnit) kustannus -hyötyanalyysien ja hankkeiden välisen kilpailuttamisen puuttuminen (ks. aikanaan ns.Tanskasen työryhmän väliraportti), hankkeiden arvioinnin heikkoudet (vrt. Suomen Akatemian ja TEKES:n hankearvointia) ja hankkeiden monilukuisuus,syynä esim. pyrkimys hankerahoituksen alueellistamiseen (aluepolitiikka) ja hankkeiden riittämätön koordinointi ovat julkisen yritystuen ongelmia.
Väärinmitoitettu/ajoitettu/kohdennettu julkinen tuki vääristää kilpailuasetelmia ja voi näin olla kokonaistaloudellisesti epäedullista jopa vahingollista toimintaa. Riittämätön, liian lyhytaikainen tai väärin ajoitettu julkinen tuki ei johda toivottuun tulokseen (esim. bioalan vaikeudet). Riskipääoman puuttuminen on ongelma, jota Sitra ei ole kyennyt ratkaisemaan ryhtyessään 90 -luvulla tukemaan bioalaa. Sittemmin mm. ETLA: n mukaan hätäisestä toiminnasta huolimatta tuloksia tuli. Bio- alasta esimerkiksi voi ottaa myös Irlannin talouden huiman nousun sekä U.S.A:n Human genome-hankkeen, joka osoittautui erityisen menestyksekkääksi.
Hallituksen SHOK-ohjelmat ilmentävät harjoitettua tiede- ja teknologiapoliittista toimintatapaa. Yritysten asema on hallitseva ohjelmien suunnittelussa ja julkisen tuen jakamisessa. OSKEohjelmassa työpaikkojen lisäämisessä on epäonnistuttu. Tästäkin on saatu useitakin selvityksiä mm. ETLA. Kyse on enintään työpaikkojen säilyttämisestä.  Toteutettavien tiede- ja teknologiapoliittisten ohjelmien exit- suunnitelmat vaihtoehtoisine strategioineen puuttuvat.
Hallitus on heikentänyt yliopistojen asemaa tiede- ja teknologiapolitiikassa seuraavasti:Yliopistojen budjettialijäämäisyydestä on tullut krooninen ja paheneva ongelma. Tutkimuksen vapaudesta puhuminen nähdään nyt haihatteluna ja ’romanttisena tiedekäsityksenä’.
Yliopistojen ja niiden haarayksiköiden määrää on vähennetty.  Tutkijakoulutuksen lisääntyminen ja tohtorityöttömyys ovat laskeneet akateemisen uran houkuttelevuutta – korkeakaan koulutus ei enää välttämättä takaa hyvää toimeentuloa  Perustutkimuksen edellytysten heikkeneminen vähentää merkittävien innovaatioiden synnyn todennäköisyyttä. Kokemus osoittaa, että merkittävät innovaatiot syntyvät julkisella tuella yliopistojen perustutkijoiden ja yritysten yhteistyön tuloksena (erityisesti IT- ja bioaloilla) ja edellyttävät yritysten ja yliopistojen perustutkimusryhmien vuorovaikutusta.
Yliopistotutkijoiden työsuhteen ehdot ovat huonontuneet (esim. virkasuhteen muuttuminen työsuhteeksi, määrä- ja osa-aikaisuus ovat yleistyneet, IPR -muutos: keksintöjen omistus ’Menestykset ovat syntyneet luovasta tuhosta’ ( Kuisma 2010).
oikeuden siirtyminen työantajalle eli yliopistolle, palkkausjärjestelmän muutos, työaikojen seuranta, tulosvastuu ja tehokkuus). Epävarmuus on lisääntynyt.
Yliopistojen vaikutusmahdollisuudet ovat vähäisiä innovaatiostrategiassa, jossa yliopistoille on kuitenkin kaavailtu keskeinen toimijan rooli. Kokeneita yliopistotutkijoita (esim. professoreita) suunnitteluryhmissä on ollut niukasti.  Yliopistojen oletetaan noudattavan yritysmäistä toimintatapaa ja tuloksilla sekä tuotteilla oletetaan olevan markkina-arvo. Tutkimusta on priorisoitava ja silloin on otettava huomioon elinkeinoelämän tarpeet.
6. Innovaatiot ovat sidoksissa tilaan ja aikaan

Tulevaisuutta ja menneisyyttä luetaan usein nykyhetken perspektiivistä. Innovaatiojärjestelmä on tällainen käsite (Ahlqvist), joka imaisee kaikenlaisia yhteiskunnallisia merkityksiä sisäänsä ja typistää ne teknis-taloudellisiksi ’mustiksi laatikoiksi’. Myös tutkimuksessa innovaatiojärjestelmää käsitellään usein monoliittisena, ’yhtä kiveä olevana’, vaikka se kietoo Suomen koko yhteisö- ja aluerakenteen sisäänsä. Suomeen on omaksuttu uusi innovaatiostrategia, jolla pienehkön kansantalouden valmiuksia pärjätä globaalin maailman reaalitaloudessa yritetään lisätä. Uuteen innovaatiostrategiaan on asetettu suhteettomia odotuksia ja toiveita. Aiheesta ei juuri ole keskusteltu makrotalouden näkökulmasta ja ottaen huomioon reaalitalouden kaventuminen maailman finanssitalouden vuosivolyymiin nähden. Finanssitaloudella ei ole mitään globaalia ja kattavaa säätelyjärjestelmää eikä sen toimintalogiikka ole kansainvälisten ohjausjärjestelmien hallittavissa. Yritystoimijoille on luotu uusia mahdollisuuksia osallistua hallinnon sisällä ’systeemisyyden’ kehittämiseen ja valmisteltaviin päätöksiin. VM: n talousasiantuntijoiden ja korkeiden virkamiesten yhteistyössä on ilmennyt ongelmia (HS 28.6.2011). Valtion kyky jalostaa ja hyödyntää tutkimustietoa aiheuttaa kysymyksiä. Tutkimustiedosta ei ole pulaa. Valtio rahoitti (10 milj. €) esim. 2001-2008 tutkimusohjelman : ”Uutta tietoa ja osaamista innovaatiopolitiikan käyttöön”. Hanke tuotti 23 väitöskirjaa ja satoja julkaisuja. Onko tietoa jalostettu innovaatiostrategian valmistelussa ja miten tiedon käytön hyödyntäminen on varmistettu VM: n ja muiden ministeriöiden kesken ? Tiede- ja teknologiapolitiikka on politiikan lohkoista poikkeuksellisen asiantuntijavaltaista sekä virkamies- ja poliitikkoelitististä. Keskustelu on vähäistä, vaikka sektorilla on laaja kansantaloudellinen ja yhteiskunnallisen merkitys. Vaihtoehtoja ei ole valmisteltu. Talousneuvoston sihteeristö valmisteli yhteistyössä valtion tutkimuslaitosten kanssa (2006) laajat ja perusteelliset globalisaatioselvitykset . Osassa II: Suomen vastaus globalisaation haasteisiin edellytettiin, että valitun innovaatiolinjauksen ytimessä olevalle Suomen huippuosaamisen keskittymästrategialle (ns. SHOK- rahoitukselle) olisi valmisteltava myös exit- strategia.

7.Tutkimuslaitosten kokonaisuudistus

20.9.2012 on valmistunut asiantuntijaehdotus valtion tutkimuslaitosten ja niiden tutkimusrahoituksen kokonaisuudistukseksi. Tieteellisen tutkimuksen ja innovaatioiden rahoitusvälineiden rinnalle perustetaan kolmas kilpaillun rahoituksen pilari, strategisesti suunnatun tutkimuksen rahoitusväline. Se rahoittaa ongelmakeskeistä tutkimusta, jonka tarkoituksena on löytää ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin ja ongelmiin. Valtioneuvosto ohjaa strategisesti suunnattua tutkimusta määrittäen painopisteet ja teema-alueet. Perustetaan strategisen tutkimuksen neuvosto, joka sijoitetaan Suomen Akatemiaan. Strategisen tutkimuksen rahoitusvälineeseen kootaan yhteiskuntapolitiikkaa ja yhteiskunnan toimintoja ja palveluja tukeva kilpailtu tutkimusrahoitus siten, että strategiseen tutkimusrahoitukseen on vuonna 2016 käytettävissä 200 miljoonaa euroa. Määrärahat ovat valtioneuvoston yhteisessä käytössä ja niitä osoitetaan yhteisiin hankkeisiin, horisontaalisiin hankkeisiin ja ministeriöiden hallinnonalakohtaisiin päätöksentekoa tukeviin tutkimushankkeisiin. Tutkimus- ja selvityshankkeita suunnitellaan ja koordinoidaan valtioneuvoston päätöksentekoa palvelevan tutkimuksen suunnitelmassa, jonka valtioneuvosto vahvistaa. Valtion tutkimusrahoitusjärjestelmän nykyinen vertikaalinen ja horisontaalinen sekavuus ei järjestelyllä parane.

8. Tieteen tila ja tasoa koskevan arviointihankkeen tulokset

Suomen Akatemia, 2012 teettämän arvion tulokset antavat ajattelemisen aihetta. Tieteen tila 2012 – arviointihanke sisältää Akatemian mukaan kolme osaa: ensimmäisessä osassa tarkastellaan Suomen tutkimusjärjestelmän vaikuttavuutta Akatemian ja TEKESin yhteistyössä toteuttamia tuloksia hyödyntäen (ns. Vindi-hanke) Arvioinnin toisessa osassa Akatemia arvioi tieteenaloittain tutkimuksen vahvuuksia ja laatii kehittämisehdotuksia. Arvioinnissa tarkastellaan 47 tieteenalaa. Arvioitavat tieteenalat perustuvat opetus- ja kulttuuriministeriön tieteenalaluokitukseen, jota Suomen Akatemian tieteelliset toimikunnat ovat täsmentäneet. Arvioinnin kolmas osa sisältää temaattisen tarkastelun Suomen tieteen tilasta valituilla ihmiskunnan ja yhteiskunnan suurten haasteiden tutkimusaloilla. Tavoitteena on tunnistaa suomalaisen tutkimuksen vahvuuksia ja mahdollisuuksia vastattaessa mittakaavaltaan suuriin haasteisiin.

9.Yhteenveto

Valtion yritystukijärjestelmä on johtanut lähes miljardiluokan hukattuihin tai heikosti tuottaviin investointeihin. Tiede -ja teknologiapolitiikka on alistettu yritystukipolitiikalle. Valtiontukien hallinta on hallinnossa horisontaalisesti ja vertikaalisesti kömpelösti ja epätarkoituksenmukaisesti järjestetty. Ratkaisut valmistellaan hallinnon ja politiikan piiristä kutsuttavilla erilaisilla asiantuntijoiksi kutsuttujen henkilöiden selvitysryhmillä – tai selvitysmiehillä. Lisäksi laajojen tulevaisuutta koskevien tutkimustarpeiden luotaamiseksi rahoitetaan kansainvälisiä (esim. Castells- Himanen) selvityksiä, joiden investoinnit eivät ole vähäisiä ja joiden tuloksellisuudesta ei ole mitään takeita. Päätöksenteko on siirretty yhä enemmän selkeän parlamentaarisen kontrollin ulottumattomiin. Samalla on sekä yliopistojärjestelmää ja Suomen Akatemian toimintaa pyritty rakenteellisesti muuttamaan ja se yritetään rakentaa uudestaan palvelemaan epämääräisiä innovaatiostrategioita. Linkedin keskusteluissa on ollut esillä eräät suomalaiset yrityspuolen tutkimustulokset, jonka mukaan systeemi ei toimi: ”Finnish data show that business subsidies have no effect on firm productivity & hinder exit of inefficient firms PDF”: http://ow.ly/o0V8m . Suomen yritystukipolitiikan ja sille nyt alistetun tiedeja tutkimuspoliikan uskottavuus on koetuksella eikä vaihtoehtoisia suunnitelmia ole valmisteltu.

Tampereen raitiotie on yksi harvoista kannattavaksi todetuista suomalaisista infrahankkeista, jonka suunnittelusta ja vaikutuksista on pinkkakaupalla tavaraa tarjolla mm. Tampereen kaupungin sivuilla. Kyse on Suomen kakkoskeskuksen joukkoliikenteen järkeistämisestä ja kaupungin vetovoiman kehittämisestä, tiivistämisestä ym. herkusta, josta Länsimetron rakentajat jaksavat jauhaa – Tampereen ratikka nyt tulee vain noin viideosalla hinnasta valmiiksi ja jo pelkkä liikennöintivaikutus on positiivinen – mukaan ei tarvitse laskea Loukon ja kumppaneiden stetson-harrison-tontinmyyntituottoja.

Keihäänkärki voi olla muutakin kuin RFID tai esineiden Internet (huom. myös ratikkavaunu voi olla verkossa). Tässä ratikkayhteydessä voidaan mainita mm. Helsingin kaduille tilattu Transtechin Artic, jota käytiin viime viikolla juuri Saksassa demoamassa ja nyt se rullaa paikallisessa ratikkaverkossa päättäjien ja kansalaisten ihmeteltävänä. Vaunu on täynnä huipputekniikkaa ja oululais-kainuulaisena firmana tuotteen menestystarinaa on syytä seurata.

Menestyvä innovaatioyhteiskunta edellyttää toimivaa infraa. Sitä rakennetaan myös ratikoilla. Tulkaapa sitten 2018 ajelemaan Suomen ensimmäisellä nykyaikaisella ja kustannustehokkaalla joukkoliikennevälineellä. Saatatte yllättyä. Kyyti on niin tasaista, että nanoinsinööri saattaa matkalla labraansa keksiä jotain uutta.

Näitä luetaan juuri nyt